Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 24.7: Hoover Damilla
26.07.2009 14:21 | J&J

Varasimme edellisen päivän kierroksen aikana retken Hoover Damille, joka on valtava pato Colorado joella, josta suuri osa läntisestä jenkeistä saa vetensä ja myös sähkönsä. Tänne lähdimme aamusta bussikyydillä. Alun perin olimme jopa miettineet Crand Canoynin vierailua, mutta luovuimme tästä, kun matkaa yhteen suuntaan on kuitenkin luokkaa 500km, joten päivän bussireissu olisi ollut aika raskas. Hoover Dam ei ole kuin reilun tunnin matkan päässä.

Perille päästyämme ajoimme ensin padon yli, jolloin jo alkoi tajuta sen mittasuhteita. Korkeutta sillä on 221 metriä jylhässä kanjonissa. On ollut melkoinen ponnistus, kun se on 30-luvulla rakennettu 16000 ihmisen voimin viiden vuoden aikana. Kuulimme moneen kertaan, kuinka se valmistui kaksi vuotta etuajassa ja alle budjetin… Rakentamisen aikana joki on ohjattu uusien uomien kautta ohi patopaikan. Padon päällä on Lake Mead järvi, joka on valmistuessaan ollut maailman suurin tekojärvi – tällä hetkellä ”enää” läntisen pallonpuoliskon suurin. Sanotaan, että jos Colorado river kuivuisi, tietäisi se mm. Kalifornian ja Nevadan loppua, mikä kuvastaa Hoover Damin merkitystä. Siellä meillä oli puolentoista tunnin kierros, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kohti Las Vegasia. Hoover Damille mennessä on tiukat turvajärjestelyt johtuen siitä, että se on rankattu yhdeksi mahdolliseksi terrorikohteeksi. Siksi mm. kaikki autot ”tullitarkastetaan” ennen alueelle pääsyä ja itse padolle mennään läpivalaisujen kautta.

Paluumatkalla vierailimme suklaatehtaassa maistiaisten kera. Ja samalla pääsimme näkemään Botanic garden puutarhan, jossa oli näyttävä kokoelma erilaisia kaktuksia.

Kävimme taas vierailemassa hotellin kuntosalilla, kun jostain syystä ulkona lenkkeily ei täällä tule ensimmäisenä mieleen. Tosin eilen ja tänään lämpötila jäi alle neljänkymmenen eli 37 asteen tienoille, mikä ei tuntunut pahalta, mitä osin helpottaa, kun oli pilvistä ja ilma on todella kuivaa.

Tämän jälkeen vielä viimeinen vierailu Stripille, jossa olimme sopineet tapaamamme Kellyn Luxor-hotellissa, jonne kävely kesti taas tunnin ja vartin. Kuten nimestäkin voi päätellä, tämä hotelli taas on Egypti-teeman mukainen ja pyramidin muotoinen sfinksien vartioimana. Sieltä suuntasimme läheiseen Excalibur-linnan ravintolamaailmaan, josta löysimme mukavan italialaisen tavernan.

Samalla reissulla pääsimme näkemään New York hotellin edessä olevan vapaudenpatsaan kopion, joka muuten löytyy myös Pariisista. Yleismaailmallisia nämä kohteet, kun Eiffel-torni on nähty viimeisen parin kuukauden aikana kolmessa erissä paikassa – Pariisi, Tokio, Vegas…

Ennen hotellin siirtymistä ja viimeistä pakkausta kävimme vielä samalla casinolla kuin edellisenä päivänä. Saldo oli vielä hieman parempi, kun jäin plussalle 46 dollaria – ilmaisista drinkeistä puhumattakaan. Jola uskaltautui uhkapelin vaaralliseen maailmaan pelaamalla yksikätisellä kokonaisen dollarin, josta heti napsahti 6,75 dollarin voitto, joten ei paha saldo meidän perheen Vegasin pelimaailmasta ;-)

Mitä sitten Vegasista voisi sanoa. Ilman muuta se oli iso positiivinen yllätys, vaikka onkin häpeilemättömän kliseinen ja kopioiva. Se kuinka kunnianhimoisesti ja mittasuhteiltaan isona koko kaupunki kaikkine kohteineen on tehty, ei voi kuin ihmetellä. Esimerkiksi Bellaggio hotellin Picasso ravintolassa on 19 Picasson aitoa teosta, joten kaikki eivät ole pelkkää kopiota. Koska koko paikka elää turismista, kaikki on tehty äärimmäisen helpoksi pl. ulkolämpötila, mutta kaikki sisätilat ovat ilmastoituja. Poikkeuksena muista jenkkikaupungeista jalkaisin liikkuminen on tehty helpoksi – jopa niin, että katujen ylittäville silloille on rakennettu rullaportaat. Miinuksina on se, että synninkaupungissa on todella paljon pääasiassa latinoja, jotka välittivät tyttöjä melkoisen avoimeen ja jopa tyrkyttävään tapaan ja viikonloppuna väkeä on suomalaiseen makuun vähän turhankin paljon.


 - J&J | Kommentoi



 25.7: Kotimatka
26.07.2009 14:21 | J&J

Kotimatka alkoi aikaisin aamulla pirteän kolmen tunnin yöunen jälkeen, sillä yöllä ei kumpikaan saanut hyvin nukuttua ja heräsimme jo tuntia ennen lentokenttäkuljetusta ilman kelloakin, joka sekin oli jo puoli kuudelta. Autoa odotellessa katselimme casinoilta ja ravintoloista hotellille palaavia ihmisiä. Huomionarvoista oli se, että vaikka palaajat tulivat tähän aikaan, eivät he olleet missään perinteissuomalaisessa sikakunnossa.

Kotimatkalla meillä oli reissun ainut koneenvaihto, kun ensin oli lento New Yorkiin ja sieltä sitten kotoisalla Finnairilla Suomeen. Paljon mietitty vaihtoajan riittävyys (1h37) ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia vaan koneemme saapui Nykkiin aivan aikataulun mukaisesti. Finskin koneeseen tullessa tulikin jo mukavan kotoisa tunne. Kentällä ”perinteiseen” JFK:n kentän tapaan koneemme joutui odottelemaan toista tuntia nousua, mikä aiheutti sen, että tästä tuli reissun ensimmäinen myöhästynyt kone – tosin vain reilut puoli tuntia.

Helsingissä oli kyllä aikamoisen väsynyt olo, kun tuli toinen peräkkäinen lyhyt yöuni lentokoneen myräkän vuoksi myöhästyneen illallisen ja aamupalan välisen ajan kutistuttua reiluksi kolmeksi tunniksi... Kotona lähdimme kävellen hakemaan ruokaa kaupasta ihmetellen sunnuntain hiljaisuutta, ympäristön vihreyttä ja sitä, ettei missään ollut ihmisiä.


 - J&J | Kommentoi



 23.7: Uhkapeliä
25.07.2009 16:44 | J&J

Päätettiin taas aloittaa aamu kaikessa rauhassa ilman mitään kiireitä. Kävimme myös tutustumassa hotellimme kuntosaliin pienen kuntoilun merkeissä. Sitten myöhäiselle aamupalalle – tai oikeammin aikaiselle lounaalle läheiselle ostarille. Siellä näimme Kellyn ja lähdimme vaeltelemaan pitkin Strippiä. Hotellien mittasuhteita ei vaan oikein tajua, kun hotellit ovat enemmän pieniä kaupunkeja, joista ei tarvitsisi viikkoon poistua, eikä silti tarvitsisi samassa paikassa useaa kertaa syödä. Esimerkiksi Venetian hotellin sisällä menee gondolit ja kierros kestää noin vartin… Ja tietenkin joka paikka täynnä erinäköisiä pelikoneita ja pöytiä.

Samalla kierroksella käytiin tietenkin itsekin pelailemassa. Jäätiin muutama dollari voitolle ja vielä saatiin ilmaista juotavaa, joten hyvä reissu siltä osin ;-) Venetian ohella toinen käsittämätön oli Paris hotelli, jonka sisälle on rakennettu pienoiskaupunki bulevardeineen kaikkineen. Kaikki on jotenkin täysin järjetöntä, kun keskelle erämaata on rakennettu tällaiset kompleksit ja ihmiset matkaavat sitten tänne…

Jolan riemuksi löydettiin intialainen ravintola, jossa saatiin maistuvaa ruokaa. Sieltä vielä siirryttiin kuuluisaan Bellagio hotelliin, jonka edessä on tehty pieni järvi, jossa on näyttävät suihkulähteet, jotka ampuvat monien kymmenien metrien korkeuteen vesisuihkuja. Muuten Bellagio ei ollut niin ihmeellinen kuin olisi etukäteishehkutuksesta voinut päätellä. Tosin kukista kiinnostunut olisi melkoisen innostunut, kun sisällä on upea Botanic garden valtavine kukkaistutuksineen.


 - J&J | Kommentit (2)Kommentoi



 22.7: Las Vegasin paahteeseen
25.07.2009 06:43 | J&J

Aamulla meillä oli lento Las Vegasiin. Losin kansainvälisellä tuli kyllä ikävä Aasian käsittämättömin hyvin toimivia ja jopa rauhallisen oloisia kenttiä, jotka ovat kuitenkin isoja. Täällä on joka paikassa jonoja, ruuhkia ja ahdasta. Yhdeksänluvulla täällä urheilun myötä melkein kymmenen vuoden ajan jenkeissä joka vuosi kuukaudesta neljään viettäneenä täytyy valitettavasti todeta, että melkein Laden ja kumppanit ovat päässeet tavoitteeseensa, kun joka paikka on täynnä aseet tanassa olevia turvamiehiä ja vähän vainoharhaisen hermostunut ilmapiiri. Kymmenen vuotta sitten kotimaan lennoille mentiin ilman mitään tarkastuksia saattajien ja vastaanottajien tullessa portille asti. No toisaalta joka asianhan jenkit vetävät överiksi, josta päästäänkin sitten Vegasiin.

Lento ei ollut kuin reilun tunnin hyppy ja jo lentokenttä osoitti, mihin tultiin. Iso, hyvin toimiva, ääri-ilmastoitu – ja pelikoneita joka paikassa. Terminaalista ulos tullessa vastaan hyökkäsi reilun neljänkymmenen asteen leppeä ilma… Lyhyt matka hotelliin hoitui shuttle-bussilla, sillä koska koko kaupunki on tehty vain huvittelua varten ja siten lentokenttäkin on lähellä. Ja toisaalta on ollut hyvä rakentaa, kun ollaan erämaassa, jossa ei asutusta ole.

Hotelliin päästyä sovittiin tapaaminen Jolan jenkkikaverin kanssa, joka oli tullut kanssa lomailemaan tänne ja paikaksi loogisesti Hard Rock, joka täällä on myös Casino ja hotelli. Päätimme kävellä ja lähdimme puoli tuntia aikaisemmin, kun ajattelimme voivamme ottaa vaikkapa drinkit etukäteen. Oikein emme olleet tajunneet mittasuhteita, kun kävelymatka kesti tunnin ja vartin – ja lämpö siis yli neljäkymmentä, joten olimme kohtalaisen puuduksissa. Hotellin paperikartassa ei ollut mittakaavaa, mutta olisi tietenkin pitänyt arvata jo välissä olevien hotellien määrästä ja koosta, että matkaa on kilometrejä. Hotellit ovat todellakin isoja. Itse asiassa maailman kahdestakymmenestä isoimmasta 19 löytyy Vegasista. Hyvä puoli kävellessä oli se, että sai näkymän koko The Stripin eli päähuvittelukadun näkymään. Juuri niin kliseinen, kuin mielikuva olikin. Paris hotellissa 140 metrinen (siis kahden stadionin tornin kokoinen) Eiffel-kopio, Venetian edessä luuli tulleensa Venetsiaan, jossa en kyllä ole koskaan käynyt, mutta näkymä vastasi elokuvia gondoleineen kaikkineen. Jotenkin järjetöntä, mutta ehdottomasti näkemisen arvoista!

Ruokailun jälkeen siirryimme kaverimme hotelliin, joka taas oli Downtownissa. Siellä hotellin erikoisuutena oli, että uima-altaan keskelle oli tehty kala- ja hai-allas, joten uidessa pääsi kymmenen sentin päähän haista. Hauska seurata, että kalat eivät koskaan menneet haiden naaman eteen vaikka takana saattoivat olla aika lähelläkin. Ja tietenkin piti vielä testata vesiliukumäki, joka meni tuon hai-altaan keskeltä. Illalla pyörimme keskustassa, jossa katetun kävelykadun varrella oli kaikki casinot, ravintolat jne. En tiedä, ovatko ajat vaikuttaneet, vai onko casinojen välinen kilpailu aina näin kovaa, mutta ne houkuttelevat asiakkaita sisään dollarin paukuilla ja jos on pelaamassa, juomat ovat ilmaisia. Eli ostamalla kympillä pelimerkkejä voi juoda vapaasti ja kuitenkin pelimerkit voi vapaasti vaihtaa takaisin vaikkapa pelaamatta…

Kun jenkeissä kerran kaikki vedetään yli ja Vegas on ”paheen pesä”, täällä myydään paukkuja kadulla, kaupungista löytyy toppless paikkoja, joihin ei kylläkään tällä reissulla taideta päästä ;-) Nyt oli meneillään 40-vuotisjuhla kuuhun menosta, jota juhlistettiin monellakin tavalla. Oli mm. koko arviolta puolen kilometrin matkalla olevalle katteelle heijastettuja videoesityksiä. Ennen ei olekaan nähnyt ”tv-ruutua”, jonka leveys on vähintään puoli kilometriä ja kuitenkin oli ihan ok kuvanlaatu – mikä mahtoi olla tuumakoko ja miten tuollaisen saisi... Hienoin kohta varmaan oli, kun ”kuvaruudun” toisesta päästä lähti raketti perässään tulimeri, joka eteni toiseen päähän ja oli hyvin aidon oloinen. Tulen lämpöhän oli jo valmiiksi, jota kymmeneltäkin oli 35 astetta. Samalla kadulla esiintyi Doors klooni, jonka laulaja oli kaikkia eleitä, ulkomuotoa ja jopa ääntä myöden ilmetty Jim Morrison. Oli oikeasti upeaa katsottavaa, niin hyvän keikan bändi veti. Epätodellinen olo sen kuin vahvistui, kun näytti siltä, kuin Morrison olisi nostettu haudasta parhaiden päiviensä vedossa...


 - J&J | Kommentoi



 21.7: Losia ristiin rastiin
21.07.2009 22:58 | J&J

Nukuimme kaikessa rauhassa kunnon yöunet ja lähdimme pikku hiljaa kiertelemään autolla aamun aluksi listattuja paikkoja. Aloitimme klassisesti menemällä katsomaan persaukisten taloja Beverly Hillsiin… Paikat oli kyllä puunattu katuja myöden viimeisen päälle ja talotkin ovat hienoja, mutta suomalaisella kansanluonteella varustettua ihmistä nyt ei saa mitenkään erityisesti hihkumaan.

Sieltä sitten ajelimme pitkin lähes legendaarista Mulholland Drivea pitkin Sunset Stripille, jossa on trendikkäitä liikkeitä eli juuri meitä varten kiertää kaikki – mahdollisimman kaukaata. Mulholland Drive paljastui yllättävän pitkäksi ollen historiallisesti merkittävä rannikon vuoriston yhdistäjä 50 mailin matkalta. Tosin me huristelimme ehkä 10 – 15 mailia ja siis tuon kadun ”merkittävyys” tulee ainakin kahdesta syystä. Samannimisen elokuvan takia, joka kyllä pitänee katsoa uudestaan. Elokuva oli kylläkin niin sekava, ettei sen jälkeenkään tiennyt, mitä siinä tapahtui. Ja toisekseen tie on siksi tunnettu, että siltä näkyy kuuluisat Hollywood kirjaimet vuoren rinteellä, jotka tietenkin piti kunnollisen turistin tavoin ikuistaa…

Sieltä sitten suuntasimme Hollywoodin sydämeen, jossa tehtiin havainnot Chinese Theaterista ja Kodak Theaterista, joka on Oscar-patsaiden koti. Näiden edellä olevalla The Walk of Famella on ne kuuluisat tiehen painetut tähdet kuuluisuuksien nimineen, joista monia tunnistettiin... Yhden omasta mielestään tulevan kuuluisuuden cd:n ostimme kadulta. Illalla hotellissa kuunnellessa, voisin todeta, etten ostaisi, mutta musiikkityylin nyt arvasi jo ulkonäöstä, kun hän oli huomattavasti meikäläistä päivettyneempi… Samalla visiitillä säästimme parkkimaksuissa jättäen auton parin korttelin päähän maksuttomalle paikalle. Tarkistimme vielä, että on nimenomaisesti sallittu, kun ensimmäisessä mahdollisessa paikassa oli kieltomerkki tuohon kellonaikaan parkkeeraukseen. Lähtiessämme autolta menin vielä sadan metrin päästä takaisin, kun korttelin päässä edellytettiin jotain asukaslupalappua. Eikös siis siinä kahdessa minuutissa paikalle ollut saapunut lappuliisa, joka oli laittamassa pikavoittoa ikkunaan. Ei kun kyselemään, että mitä h…ttiä, tässähän on sallittu paikka. Niin olikin, mutta pienellä oli vieressä merkki, että joka tiistai klo 12 – 15 on katujen putsaus ja eikös kello ollut sopivasti puoli kolme ja tiistai-päivä, joten tuli tosiaan säästettyä pikavoitolla 60 jenkkidollarin verran…

Visiitin jälkeen suunnattiin auton nokka sitten kohti Universalin filmistudioita, joissa ajateltiin käydä tekemässä perinteinen Hard Rock Cafe visiitti, kun vielä edellisellä reissulla vastattiin kyselyyn, josta saatiin 5 dollarin kuponki. Itse teemapuiston olimme jo aamulla hylänneet sekä ajanpuutteen että hinnan takia, sillä sisäänpääsy on 67 taalaa hengeltä. Jäi sitten HRC vierailukin väliin, koska koko alueelle pääsyyn piti auto viedä Universalin parkkiin – 12 dollaria. Edellisin ”parkkimaksun” haavoissa vielä kiertävä suola sai sitten jättämään tämän kierroksen väliin, joten auto kohti Chinatownia, jonne mennessä mentiin sitten varsinaisen downtownkin halki. Keskustassa ei ollut kuin muutama pilvenpiirtäjä, joiden takia ei paljon jarruteltu. Chinatown tosiaan muistutti Kiinaa ja oli hauskan näköinen.

Tämän jälkeen sitten takaisin kohti hotellia ja autovuokraamoa. Ihan hyvin oli selvitty Los Angelesin liikenteestä, joka tosiaan on aika massiivista, kun about 15 miljoonan väestökeskittymässä on 13 miljoonaa autoa, joten 10 – 12 kaistaa moottoritiellä ei ole mikään ihmetys. Ruuhkiakin nähtiin ja niistä selvittiin, vaikka kaistanvaihdot ovatkin oma taiteenlajinsa, sillä täällä ei tehdä tilaa ja toisaalta kaista- ja liittymämääristä johtuen vaihtoja kyllä tulee... Mutta kokonaisuutena silti hyvä tapa nähdä, koska on sen verran hajanainen kaupunki, eikä ajaminen oikeasti hankalaa ollut ja vielä auton navigaattori helpotti tosi paljon. Julkista liikennettäkin löytyy monista jenkkikaupungeista poiketen, mutta aikaa tuohon meidän kierrokseen olisi varmasti huvennut ainakin pari päivää, sillä nytkin reilussa vuorokaudessa tuli melkein 200 kilsaa mittariin. Olimme jo aikaisemmin päättäneet palauttaa auton jo tänä iltana, koska joka tapauksessa seuraavana aamuna oli siirto Las Vegasiin ja hotellista kuitenkin on ilmainen lentokenttäkuljetus.


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 19.7: Oikea retkipäivä
20.07.2009 17:14 | J&J

Aamusta suuntasimme saaren kiertävälle turistikierrokselle. Ensiksi ajelimme paikallisen ”Hollywoodin” läpi, jossa esiteltiin silmää tekevien taloja ja niiden hintoja, joihin sitten jenkit hihkuivat… Tämän jälkeen päästiin kiinnostavampaan osuuteen eli katsomaan, miltä varsinainen saari näyttää. Näimme jonkin verran laavamuodostelmia, vaikka omissa mielikuvissa, jotka kyllä taitavat eniten pohjautua urheiluruudun Hawaijin teräsmieskisaan käsitteleviin juttuihin, olisin kuvitellut maaston olevaan askeettisempaa. Tällä Oahun saarella, jolla olemme, on paljon kasvillisuutta ja osittain puhdasta sademetsää. Itse asiassa Hawaji on siitä mielenkiintoinen paikka, että maapallon 19 pääilmastosta täältä löytyy 17 eli ei pelkkää hula-hulaa. Tämä selittyy vuoristoisuudella – keskikorkeus reilut 900m, yli puolet pinta-alasta vähintään 600 metrin korkeudessa ja 10-prosenttia yli kahden kilsan. Ja viittaukset teräsmieskisaan taas tulevat toiselta saarelta… Harmi, että tällä kertaa visiittimme on niin lyhyt, ettemme kerinneet millään muulla saarella käymään. Jos tulen uudestaan, haluan ehdottomasti käydä useammalla. Sen verran erilaisilta vaikuttavat.

Maisemat jatkuivat koko päivän hienoina ja vaihtelevina. Eläimistöstä mielenkiintoisin – jos ei sitten eri beacheilla (joita riittää) olijoita lasketa – oli merikilpikonna, joka olikin sitten melkoisen kokoinen otus. Sanoisin, että metrin verran halkaisijaltaan. Ainakin yksi mielenkiintoisimmista paikoista oli Byodo-In temppeli, joka oli taas aivan kuin olisi Kiotoon tullut. Kerta kaikkiaan upea paikka. Toinen fakta-pläjäys. Hawaji on liitetty vasta vuonna 1959 jenkkeihin ja varsin kyseenalaisella kansanäänestyksellä, jossa vaihtoehtona ei ollut esim. itsenäisyyttä lainkaan ja äänestää saivat vain yli vuoden saarella asuneet Yhdysvaltain kansalaiset. Kumma tuo, että äänestivät liittymisen puolesta, mutta näin se aito demokratia toimii ;-)

Paluumatkalla nähtiin esimerkki amerikkalaisesta tuotteistamisesta, kun vierailimme pikaisesta Dolen ananaspisteessä, joka oli kuin pienois Disneyland, jossa en kyllä koskaan ole käynyt…

Siinäpä se koko päivä sitten vierähtikin ja illasta käytiin vielä kylän raitilla hakemassa iltapalaa ja hyvästelemässä Hawaji, sillä aamulla on lento Los Angelesiin. Lennosta meinattiinkin saada illalla pieni episodi aikaiseksi, kun emme pystyneet tekemään online check-in:iä. No Jola soitteli lentoyhtiöön, jossa todettiin joku ”major issue” ja heidän tietojen mukaan olimme edelleen Melbournessa ja lippumme reissued. Tästä riemastuneena allekirjoittanut soittamaan Suomeen matkatoimistoon, jossa hetken päästä oikein toimitusjohtajan (pienen matkatoimiston etuoikeus ;-)  toimesta soitettiin, että nyt kaikki on kunnossa. Kyseessä oli sotku, joka oli syntynyt Melbourne-Auckland välisestä siirtymästä, josta Qantas oli kirjoittanut uudet liput, jonka tieto ei sitten ollut siirtynyt American Airlinesille… Loppu hyvin, kaikki hyvin.


 - J&J | Kommentoi



 18.7: Erittäin lyhyt retkipäivä…
19.07.2009 09:22 | J&J

Aamutoimet sujuivat jo erittäin laiskasti, minkä jälkeen plänäsimme retkisuunnitelmaksi, että jos tänään menisimme omatoimisesti bussilla Pearl Harbouriin reilun tunnin matkan päähän, mutta sitä ennen varaisimme jonkinlaisen saarikierroksen tutustumaan saaren luontoon. Tätä varatessa vierähtikin tovi, kun vaihtoehtoja oli aika paljon. Sitten bussille, vaikka olikin jo epävarmaa muistomerkille sisäänpääsy, sillä reilun jonon takia portit laitetaan joinakin päivinä kiinni jo ennen yhtä. Edelleen oli havaittavissa pientä väsymystä, eikä bussia heti näkynyt yhdistettynä pääsyn epävarmuuteen, päätimme pysyä Waikikilla perusturistina.

Iltapäivällä toki sen verran ryhdistäydyimme, että sentään lenkillä kävimme. Joko lämpöön alkaa vähitellen jollain lailla sopeutua, tai sitten täällä on pari astetta viileämpää Fidziin verrattuna, kun sen verran ”normaalisti” lenkki jo kulki. Sitten olikin jo ruuan vuoro ja valitsimme Cheesecake factoryn, jonka erikoisuutena ovat kunnon kokoisten annosten lisäksi nimensä mukaisesti juustokakkuihin, joita löytyy kymmeniä. Valitsin Kahlualla (kahvilikööri), kookoksella ja kahvilla maustetun kakun, jossa olikin syötävää vähintäänkin riittävästi hyvän kokoisen ruoka-annosten päälle. Hauskana sattumuksena, että Jola mainitsi heti tullessamme, että tarjoilija ei ole syntyperäinen jenkki ja on slaavi. Maksun yhteydessä paljastui, että nainen on syntyjään Puolan Wroclawsta, josta muuttanut kuusivuotiaana – tarkka kielikorva. Tosin niin oli tarjoilijallakin, kun aikaisemmin oli kysynyt, olemmeko Suomesta. Ja täällä kovin paljoa suomalaisia tapaa. Itse asiassa Singaporen jälkeen tapasimme eilen ensimmäisen suomalaisen eli yli kolme viikkoa meni ilman härmäläisiä.

Kuva: Valmis taisteluun...

Auringonlaskun katselimme Waikikin kieltämättä hienoilla rannoilla. Näyttää tämä olevan todellinen surffareiden kohde, kun niitä riittää silmän kantamattomiin. Toinen silmään pistänyt asia on osin varmaan johtuen suuresta japanilaistiheydestä, että keskimääräinen vastaantulijoiden paino on suurin piirtein puolittunut, kun Fidzjiläiset ovat aika tuhtia kansaa – erityisesti naiset ja aivan erityisesti vanhemmat naiset.


( Päivitetty: 19.07.2009 10:14 )

 - J&J | Kommentoi



 17.7 (toinen kerta…): Lepäilyä ja tutustumista
18.07.2009 22:54 | J&J

Ensimmäinen päivä siis päättyi pe-iltana lentokoneeseen menoon. Yön yli oltiin koneessa ja aamulla saavuttiin jopa yllättävän hyvin nukutun, mutta lyhyen (lento kokonaisuudessaan 6h20) yöunen jälkeen aamulla Honoluluun. Kaiken järkeen käyvän logiikan mukaan on siis lauantai-aamu, mutta ei vaan uudestaan samainen perjantai. On kuin Bill Murrayn elokuvasta vuosi murmelina, jossa kaveri herää aina uudelleen samaan päivään…

Otimme shuttle-bussin hotellille ja saimme iloisen yllätyksen, kun pääsimme jo huoneeseen, vaikka olikin vasta kasi aamusta. Erittäin kiva hotelli ja sijaintikin on mukava parin korttelin päästä Hawajin kuuluisista Waikikin uimarannoista ja yhden korttelin päässä pääostoskadulta. Ja laajakaista huoneessa sisältyi hintaan… Olimme kuitenkin sen verran väsyneitä lyhyen unen, yölennon ja varmaankin edellisen päivän käkkimisen jälkeen, että päätimme vetäistä pienet aamutirsat, jotka kyllä venähtivät pariksi tunniksi.

Ja sitten pienen käynnistymisen jälkeen tutustumaan lähiseutuun. Ensimmäinen ihmetys oli, että maisemia lukuun ottamatta tuntui melkein kuin olisi Japaniin tullut. Toki olin koneessa lukenut, että Hawajilla asustavasta väestöstä suurin etninen alkuperä on japanilaiset, mutta siltikin hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa, kun osassa liikkeistä on enemmän tekstiä japaniksi kuin englanniksi… Tosin ei ole eka kerta, kun jotain asiaa jää oikein ihmettelemään. Muilta osin vaikutelma on aika Miamin kaltainen – tosin melkein sanoisin vähän isommaksi ja vilkkaammaksi Waikikia kuin Miami Beachia, kun taas varsinaisen keskustan osalta menee toisin päin eli Miami isompi. Eli yhteenveto, tultiin Miamiin, mutta latinot on korvattu japanilaisilla.

Samalla teimme pientä kartoitusta tulevan parin päivän tutustumiskohteista. Tällaisella pitkällä reissulla on pyritty aina siihen, ettei etukäteen seuraavaan paikkaan mietitä ohjelmaa vaan vasta perillä ollessa. Päiväkävelyyn sisältyi myös jo lähes perinteinen Hard Rock Cafe visiitti. Olisi ollut myymässä tosi hieno nahkatakki halvalla, mutta ei ollut sopivia kokoja jäljellä – ja ennen kuin kukaan vinoilee matkalla lihomisesta, jäljellä oli vain eri määrällä X:iä ennen L:ää olevia kokoja ;-) Iltakierroskin oli kohtuullisen lyhyt. Matka tuntui edelleen vähän painavan.


 - J&J | Kommentoi



 17.7 (ensimmäinen kerta): Odottelua
17.07.2009 21:52 | J&J

Tämä päivä on ”pyhitetty” odottamiselle, kun hotellista piti lähteä klo 11, eikä late check-outia ollut saatavilla ja lento pitäisi lähteä klo 22.30. Ratkaisimme dilemman ottamalla paikan halvimmasta mahdollisesta lentokenttähotellista – tai oikeammin hostellista, jossa voimme tappaa aikaa.

Kun saimme paikkamme majatalostamme, lähdimme 2-3 kilsan päässä olevalle McDonaldsille. Päätimme, ettei tänään ennen kohtuullisen pitkää yölentoa ole oikea hetki kokeilla mitään paikallista katukeittiötä… Tosin muutenkin ei hirveästi tarvitse syödä, koska vedimme aamupalan pitkän kaavan mukaan ja lentokoneessa on kuitenkin vielä täysmenu a la Air Pacific. Kävelymatka tuntui todella pitkältä, koska tämä oli se kuumin päivä ja perille päästyämme olimmekin aivan hiestä märkiä, vaikka ei mitään kummoista vauhtia pidettykään. Paluuseen nappasimme taksin, jonka hinnaksi tuli noin 1,4€ kotimaiseksi valuutaksi muunnettuna. Loppupäivän lueskelimme hotellissamme, joka on selkäreppumatkailijoiden suosiossa. Voisi kuvitella, että täällä olisi hyvät bileet illalla, mutta niitä emme olleet enää näkemässä, koska lentokoneemme lähtövuoro läheni…

Mitäs sitten Fidzistä jäi mieleen? Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja kiinnostuneita, mistä olimme – erityisesti, mitä kauemmaksi hotellistamme menimme. ”Bula” sanonta jää varmasti kaikkien täällä kävijöiden mieleen, koska sitä käytetään tervehdykseen, hyvästelemiseen, happy houriin, juhlaan, bussireitteihin, missikisoihin ja tuntui, että melkein mihin tahansa. Meininki ja ympäristö sinänsä muistuttavat Karibian saaria ja varsinkin hotellialueet eivät niistä paljon eroa. Tulisinko sitten uudestaan? Ilman muuta, mutta kuten aikaisemmin kirjoitettua, ottaisin varmaan alkuajaksi jonkun ”selkäreppusaarikierroksen”, jonka perään sitten luksus-laivareissu. Sitten ei muuta kuin jäähyväiset Fidzille ja kohti Hawajia…


 - J&J | Kommentoi



 16.7: Rantaleijona ja vedenneito
17.07.2009 21:48 | J&J

Kai sitä maailmanympärireissulla pitää jossain vaiheessa olla ohjelmassa rantalomailuakin – ja juuri tämä on se päivä ainakin meidän mittakaavassa. Aamutoimien jälkeen lenkki, joka osoitti, että jonkinlaista sopeutumista kuumaan on tapahtumassa, vaikka tämä olikin kuumin päivä tähän mennessä.

Lenkin jälkeen pieni oleilu huoneessa ja sitten hakemaan rantapyyhkeet ja hetkeksi porealtaaseen sekä muutama altaanmitta uima-altaassa. Eiköhän sitä jo tullutkin rantalomailua ;-) Toki tuli sitä aamupalan jälkeen käytyä hetki netissäkin katsomassa, miten maailma makaa. Näyttää edelleen lötköttelevän paikallaan.

Myöhäisen lounaan merkeissä valuimme paikalliselle ostarille hakemaan syötävää ja kerran joka maassa pitää ehdottomasti päästä intialaiseen – päätimme, että hetki olisi nyt oikea. Vaikka kello oli yli neljän, lounaslista edelleen toimii ja ruoka oli intialaisaasialaisessa totuttuun tapaan makoisaa ja tällä kertaa jopa hintasuhteeltaankin erinomaista, kun kahden hengen ateriat viineineen maksoi 17 euroa. Sieltä suuntasimme vielä tutustumaan ostarin kauppoihin, kuten kunnon turistin kuuluu ;-)

Koska tämän jälkeen olimme pitkän lähes vartin kestäneen shoppailureissun uuvuttamia ja jotta illalla ei heti iskisi nälkä ja kun edellisellä aterialla ei ollut jälkiruokaa, päätimme pistäytyä toisessakin tavernassa, josta löytyi sekä vahvalla ja reilulla rommilla ryyditettyä Mai Taita että lisää punaviinia ja jälkiruuaksi friteerattua banaania, mikä toimi hyvin.

Yllätys oli melkoinen, kun yhtäkkiä edessämme oli saksalaisperhe, josta kerroimmekin Uuden-Seelannin Abel Tasmanin puiston kohdalla. Kerrankin voi todella sanoa, että onpas maailma pieni, kun Nelsonissa samassa hotellissa olleet ja kansallispuistossa ainoana samalla venetaksilla saman reitin heittäneet tulevat yhtäkkiä vastaan Fijillä!!! Rupattelimme hetken mukavien ihmisten kanssa kuulumiset ja kerroimme heille viime hetken vinkit, kun olivat vasta eilen tulleet tänne ja ovat meidän naapurihotellissa majoittuneena. He palaavat Eurooppaan osin samaa kautta, kun mistä me olimme tulleet, joten kerroimme omat näkemyksemme Sydneyn ja Singaporen näkemisen arvoisista paikoista. Muuten ei paljon voinut ehdotella uudelleentapaamisia, kun meillähän on huomenna lähtö Hawaijille. Tulee ainutkertainen päivä elämässä, kun elää saman päivän kahteen kertaan. Lähdemme perjantaina iltakoneella Hawaijille klo 22.30 jonne saavumme aamulla klo 7, mutta on taas samainen perjantai ja 17.7 aamu. Ihmeellistä tuo aikaero, kun mennään päivämäärärajan yli. Muutenhan tuolla tavalla voisi saada ikuisesti saman päivän, mutta muissa aikaeroväleissä kyllä yhteensä tämän matkan aikana harpataan tuon 24 tunnin yli, mikä tuossa saadaan uudestaan, joten emme valitettavasti saa lisää aikaa elämäämme ;-)


 - J&J | Kommentoi


©2017 Meidän matkat - suntuubi.com