Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

Tervetuloa Jolan ja Janin kotivuille, joita päivitetään täydellisen epäsäännöllisesti. Päätettiin laittaa tällaiset kotisivut, joiden kautta voidaan välittää fiiliksiä reissuilta ja kertoa ulkomaan matkoilta, miten matka on edennyt ja mitä on sattunut - tai ollut sattumatta. 

 Etelämantereelle
06.02.2017 14:11 | J&J

Seuraava matka onkin sitten käynnissä ja suuntautuu kohti Antarktista ja sen matkan blogi löytyy erillisestä 2017 Antarktis osiosta. 


( Päivitetty: 06.02.2017 14:15 )

 - J&J | Kommentoi



 Ke 29.6 Kukkulan ylitys Naraihin
30.06.2016 03:08 | J&J

Otettiin aamun aloitus Onsenissa kuumien lähteiden parissa ennen Japanilaista aamupalaa. Aamupalaan kuului pieni pala lohta, kananmuna, jugurtti, salaatti, riisi ja miso-keitto. Kahvia ja teetä oli myös tarjolla. Ennen uloskirjautumista vielä pieni ulkoilu - tai Janilla treeni. Laukut luovutettiin kuriiripalveluun toimitettavaksi Kiotoon. Taas Mr Miagi näköinen mies kuljetti meidät asemalle, josta paikallisjunalla jatkettiin pari aseman väliä Yabujara nimiseen kylään. 

Tämän päiväinen patikointisessio oli matkassa lyhyt, mutta korkeuseroltaan koko reitin rankin sen arvioidun keston ollessa  3 tuntia. Ensiksi kiipesimme yhtä rinnettä ylös ja kun huippu oli saavutettu, näköalapaikalta lasketeltiin sitten toista rinnettä alas kohti Narain kylää. 

Olimme sen verran ajoissa Naraissa, ettei Ryokaniin vielä voinut mennä, joten tutustuimme kylän raittiin, mikä oli vähän aikaisempia isompi ja vilkkaampi, mutta silti samanlainen historiallinen ja missä tuntuu olevan muutama sata vuotta hyppäys taaksepäin. Löysimme mukavan kahvilan, Key Café nimeltään, jossa sen pitäjät osasivat hieman englantia. Paikassa tekivät hienoa ja maistuvaa kahvia, mutta vetonaulana ja sisäänheittäjinä toimivat villakoirat Piano ja Chopin. Sisällä yllättäen soi Chopinin musiikki. Vieraskirjasta löytyi jopa muutama merkintä Suomesta. Perinteet ovat kunniassa, kun kahvilaa pyörittää sama perhe yhdeksännessä sukupolvessa. Alla on kahvilan nettiosoite, mistä pääsee katsomaan kuvia:
http://matsuyasabo.jimdo.com

Sitten olikin aika mennä Iseaya nimiseen majataloomme, joka on vähän vaatimattomampi kuin Kuso-Fusosiman, mutta kiva. Ja heti tietenkin piti päästä kuumaan kylpyyn puhdistautumaan patikoinnista, kun tänään oli vuorossa viimeinen varsinainen osuus, jos ei sitten pientä muutaman kilometrin pätkää huomiselta lasketa. 

Illallinen oli taas perinteinen ja nyt päästiin laskuissa 12 eri sorttiin. Tähän alkaa jo tottua... Mieleen jäi grillattu ja sake-kastikkeella maustettu karppi. Seurana meillä oli belgialainen mies, joka tekee pienen kierroksen Japanissa yksikseen. Ruuan jälkeen piti taas käydä tarkistamassa kylän raitti autioksi, missä upeat lyhdyt koristivat tunnelmaa. 


 - J&J | Kommentoi



 Ti 28.6 Pitkä marssi ennen loistoillallista
29.06.2016 11:30 | J&J

Aamupala Ryokanissa oli elämys, kun se oli perinteinen Japanilainen: riisiä, lohta, miso keittoa, jugurttia, kahvia ja teetä. Hyvin tuli maha täyteen, vaikka enemmän tuntui lounaalta kuin aamupalalta, eikä paljon ruisleipää näkynyt. 

Ulkona satoi ja pienessä sateessa alkoikin pisin patikointipäivä vajaan kahdenkympin muodossa, jossa korkeimman ja matalimman paikan korkeusero on vajaat 400 metriä. Ilma oli muuttunut tyypilliseksi sadekauden ilmaksi ja pääosa matkassa taittui pienessä tihkussa. Välillä sade lakkasi kokonaan ja hetken saatiin vaeltaa ilman ylimääräistä vaatetusta. Meillä oli hyvät varusteet (kerrasta oppineena): sadetakit ja jopa sateenvarjo (tosin vain Jolan käytössä). Sateessa matkanteko oli hieman hitaampi kuin meidän yleinen vauhti, kun piti varoa liukkaita kiviä.

Maisemat olivat jylhiä, eikä muita ihmisiä näkynyt, mikä oli osin yllätys. Hauska, kun reittiselostuksessa oli, että ohitetaan talo, tarkoitti se samaa kuin kävellä pihan poikki. Välillä mentiin jopa nurmikkoa pitkin. Kengät toki kastuivat, mutta ei se häirinnyt, koska ilma oli kuitenkin lämmin.

5 tunnin patikoinnin jälkeen (keskiarvo tälle osuudelle on 6) pääsimme perille Nojirin kylään, josta oli pieni junamatka majapaikkaamme Kuso-Fukushimaan. Aikaa junan lähtöön oli reilu tunti, joten päätimme katsastaa kylää ja etsiä vähän syötävää pitkän urakan jälkeen. Emme ensiksi meinanneet löytää ravintolaa ja ohitimme sen luullen siinä olleen kukkakaupan, mutta yksi vanhempi rouva ystävällisesti neuvoi perille. Vanhan pariskunnan pitämästä kahvilasta Janille löytyi pasta carbonarat. Kalliiksi ei voinut sanoa, kun lisäksi Jolalle kahvit sekä näiden lisäksi kaupantekijäisinä saimme teet molemmille, kahta sorttia keksejä ja snacksejä, hinnan ollessa kymmenen euroa. Ja sitä ystävällisyyden määrää ei pysty kuvailemaan, vaikka ei taaskaan yhteistä kieltä ollutkaan. Kovasti ovat kyselleet, mistä ollaan kotoisin.

Meitä oltiinkin jo juna-asemalla vastassa majapaikkamme ollessa kylästä vähän matkan päässä. Hakija muistutti aivan Karate Kid elokuvista tuttua Mr Miagia, joka vielä täydensi kuvausta hoitaessaan Ryokanin puutarhaa, kuten "oikea" Miagikin. Tämä Komanyou niminen majatalo oli vähän isompi, mutta siellä saatiin vähintään yhtä tervetullut vastaanotto. Hyvin ystävällinen rouva vei meidät huoneeseen ja näytti paikat. Huoneella ei ollut numeroa vaan nimi ja sitä käytettiin ravintolassa. Huone oli iso - toki tyyli samanlainen tatameineen. Huoneesta löytyi pieni kylpyhuone ja vessa. 

Ennen illallista kävimme vielä Onsenissa kylpemässä. Onneksi olemme tutustunut ohjeisiin tarkkaan etukäteen. Ensinnäkin Onsenissa on aina miesten ja naisten puoli. Kylvyssä käydään alasti. Ensiksi siis riisuttiin, sitten laitettiin vaatteet koriin ja mentiin suihkuun. Suihkusta löytyivät pienet tuolit ja niiden päällä istuttiin. Ideana siis, ettei vahingossa ruiskuta vettä muiden päälle. Tuntui varsin hienolta oikoa lihaksia kuumissa lähteissä. 

Rentoutuneena pukeuduimme kimonoihin ja lähdimme syömän. llallinen oli sitten todella loistelias. Ei heinäsirkan kaltaisia erikoisuuksia, mutta kaikki hyvin erilaisia kuin, mihin yleensä on totuttu. Hyviä olivat ja aina vain tuli uusia lajeja - varmasti ainakin 15 eri sorttia oli ruuan aikana, joista pelkästään kalapitoisia oli 5 ja mahtui sinne pari lihallistakin - tosin vain toiselle - sekä paljon erilaisia kasvislaatuja. Onneksi yksittäiset annokset olivat pieniä ja ihan kaikki ei maistunut niin hyvältä, mutta silti hyvin täysinä poistuttiin.

Tällä kerta ei tarvinnut levitellä futonia itse vaan se oli valmiiksi laitettu.


 - J&J | Kommentoi



 Ma 27.6 Nakasendolle
28.06.2016 13:50 | J&J

Tänään sitten koitti siirtyminen matkan päätarkoitukseen eli Nakasendoreitille patikoimaan. Nakasendo on vanha postin kulkureitti, joka kulki Edosta (nykyinen Tokio) Kiotoon. Nykyään se on suosittu vaellusreitti, jonne eksyvät vanhan Japanin henkeä etsivät paikalliset ja harva länsimainen turisti. Tämä aika vuodesta ei ole kaikista otollisin ajankohta vierailulle sadekauden takia, mutta me tiesimme sen jo lähtiessä ja valmistauduimme retkelle sadetakeilla. Aamupalan jälkeen tsekkaukset ulos hotellista ja laukun reitittäminen kuriiripalvelulle. Parilla metrolla siirryimme Tokyo nimiselle asemalle, mistä suurnopeusjuna Shinkansen lähti. Vaikka on aikaisemmin tuolla kolmea sataa pyyhkivällä junalla matkustettu, on se Janille aina yhtä hieno kokemus. Aluksi matkustimme Nagoyaan, mistä jatkoimme tavallisella pikajunalla ja lopulta vielä paikallisbussilla pieneen Magomeen kylään. Meillä oli jo junaliput ostettuna matkatoimiston toimesta, joten meille ei jäänyt muuta kuin oikean raiteen löytäminen. Tässä viidakossa se ei ole kaikista helpoin tehtävä, joten tarkka kannattaa olla. Bussissa oli taas erilainen systeemi - ei maksettu heti vaan haettiin lipuke (ihan kuin suomalainen jonotuslappu) ja matkan lopussa suoritettiin maksu. Jonkunlainen vyöhykesysteemi se näytti olevan.

Magomessa ennen patikoinnin aloitusta käytiin syömässä pancake pienessä kahvilassa ja sitten lähdettiin reitille kylän halki. Vanhaa perinteistä japanilaistyyliä noudattavia taloja oli vieri vieressä kukkulan rinteeseen sijoiteltuna. Päivän urakkana oli vain 9km, mutta erittäin vuoristoisella alueella, sillä pelkästään matalimman ja korkeimman kohdan erotus on nelisen sataa metriä ja koko ajan sahattiin ylös tai alas. Itse reitillä suunnistaminen ei todellakaan ollut vaikeaa, kun meidän paperille tulostettu ohje oli todella tarkka, jota vielä täydensi kartta ja hyvinkin selkeät merkit kaikissa paikoissa, missä voisi mennä vikaan. Myös sää suosi meitä - aurinko paistoi täydeltä taivaalta. 

Määränpäänä olleessa Tsumagon todella pienessä kylässä tuli olo, että olisi siirtynyt satoja vuosia taaksepäin. Daikichi niminen ryokan / majatalomme löytyi kylän toisesta päästä, tosin kylä on varsin pieni. Majatalossa on tilaa viiden huoneen verran. Kengät jätettiin eteiseen, mistä meidät ohjattiin pieneen huoneeseemme, jossa ei juuri muuta kuin tatami ollutkaan. Yötä varten kaapista löytyi toki futon patjat. Jani kävi vähän ulkoilemassa, mutta koska joku oli käynyt vaihtamassa jalat rikkinäisten tuntuisiin, jäi lenkki aika lyhyeksi. 

Ennen illallista kävimme kylpemässä majatalon pesutiloissa, joissa kuuma kylpy oli nimensä mukainen. Sitten olikin aika pukeutua yukataniin (perinteinen asu) ja siirtyä ruokasaliin, jossa tietenkin ruokailu tatamilla. Ruoka oli katettuna parikymmentä senttiä korkeaan pöytään, jonka alle turistin jalat kehotettiin ohjaamaan. Paikallisia edusti meidän lisäksi ainoat asukkaat eli vanhempi pariskunta Fukushimasta, jos ymmärsimme illan keskusteluista oikein, mikä tosin oli haastavaa ilman yhteistä kieltä. Selkä oli kyllä aika sökönä illallisen jälkeen, vaikka missä asennossa yrittikin olla illallisella. Ihme akrobaatteja nämä Japskit.

Ruokana oli varmaan 15 eri laatuista pientä annosta. Erikoisemmasta päästä oli heinäsirkat, joita molemmat kokeiltiin! Yllättävän hyviä. Kalaa löytyi monessa muodossaan ja löytyipä Janin setistä hevostakin. Päätökseksi paikallista pontikkaa, Schozua, joka oli jopa yllättävän hyvää. Jola kokeili paikallista viiniä, joka oli ihan kuin Martti isännän kotiviini, paitsi kuivempi.

Illallisen jälkeen kävimme vielä ulkona. Tuntui, että koko kylä siirtyi jo lepäämään. Kaikki pikku kaupat olivat jo kiinni ja koko katu oli ihanasti valaistu ja aavemaisen tyhjä. 


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 Su 26.6 Nähtiinpä Mt Fuji
27.06.2016 14:02 | J&J

Herätys oli aikaisin, koska oli aamujuna lähti ihan eri puolelta kaupunkia ja maailman isoimmaksi väitetyltä asemalta. Hyvin kuitenkin selvisimme Tokion metrohelvetistä Shinjukuju asemalle. Jopa lipun osto automaatista sujui mallikkaasti, koska jo edellisenä päivänä selvitimme pääteaseman vyöhykkeen. Tosin sunnuntai aamuksi oli aika paljon enemmän porukkaa kuin kotoisissa ympyröissä... Tuntuu, että täällä ihmisiä on liikenteessä ihan mihin aikaan tahansa. Toisaalta, mikä ihme kun Tokiossa asustelee noin 20 miljoona ihmistä. Olimme varanneet ns. Romancecar junan Hakonen kansallispuistoon pieneen lisähintaan (noin 8€/henki). Yhteys tällä tavalla on suora ja ennen kaikkea junassa on isot ikkunat maisemien ihailua varten ja on varatut paikat.

Tällä kertaa sää suosi meitä, vaikka sadekausi onkin ja näimme jo vilaukselta matkalla Japanilaisten pyhän vuoren Fujin. Tätä oli odotettu, kun 2009 reissullamme oli niin sateinen ja pilvinen keli, ettei tulivuoresta ollut mitään havaintoa. Meillä oli ostettuna ns. Hakone Free Pass, johon kuului mm. junamatkat Tokiosta sekä Hakonen kansallispuistossa eri kulkuneuvot. Bussia, laivaa, junaa ja köysirataa tuli testattua. Free ei missään nimessä tarkoita sitä, että passi on ilmainen, päinvastoin - se on aika arvokas, mutta sisältää aika paljon ja säästää aikaa ja vaivaa.

Aloitimme visiitin suoraan hyppäämällä junasta bussiin, jolla suuntasimme Lake Ashille näyttäviä vuoristo serpentiinejä pitkin. Bussilla matkustaminen on aika helppoa, koska autossa on TV ruutu, jossa näytetään sekä pysäkin numeron että seuraavan aseman nimi. Kun halutaan pois - yllätys - painetaan stop nappia. Lippu pitää näyttää sekä bussiin astuessa että poistuessa. Tämän jälkeen edessämme oli ensimmäinen pieni kävelyhetki, kun lävistimme aavemaisen Ancient Cedar metsän, jonka jälkeen suuntasimme järven rantaa seuraillen laivasatamaan. Tulipa napsittua pari kuvaa Fuji vuorestakin ja hyvä niin, koska välillä se siirtyi pilven taakse ja välillä taas läheisemmät kukkulat hyppäsivät meidän ja Pyhän vuoren väliin. 

Laivana meillä oli mielikuvien merirosvolaivaa muistuttava kapistus, jonne siirryimme minuutilleen aikataulun mukaisesti Japanilaisen organisoidusti nätisti ryysämättä - mitä nyt yksi arvaten Kiinalaismummo kiilaili paikallisten ihmetellessä. Näkymät 40 minuutin laivamatkalla halki vuoristojärven olivat upeat. Rannat ovat tähän aikaan vuodessa krysanteemien peitossa, joten Sininen väri vallitsee. Laivamatka kuului tähän Free passiin hintaan, joten taas pääsimme helpolla.

Vastarannalla tuli eteen reissun ensimmäinen pettymys, sillä ensimmäinen köysiratapätkä oli suljettu remontin vuoksi. Toki terminaalissa viittilöitiin organisoidusti köysiradalle halunneet korvaavaan bussiin, jolla mentiin seuraavalle - tai itse asiassa sitä seuraavalle asemalle, mistä jatkettiin köysiradalla toiselle puolen kukkulaa ja tällä kertaa alaspäin ja sieltä edelleen pienellä vuoristojunalla takaisin Hakonen keskustaan. 

Reissussa oli oltu jo sen verran pitkään, että alkoi huikoa, joten ei muuta kuin hakemaan paikallista mättöä. Löysimme tosi perinteisen oloisen paikan, jossa kuitenkin oli englanniksi menu. Tosin siitä ei ollut kovin paljon apua kun varsinkin Jolan annoksen sisältö on jäänyt mysteeriksi. Jalat eivät oikein meinanneet tykätä lähes lattialla jalat ristissä (vain sukat jaloissa) syömiskelystä. Paikalliset seurasivat tarkkaan meitä - varmaan ihaillen meidän puikoilla syömisen taitoja. En ymmärrä, miten täällä vanhat ihmisetkin pystyvät istumaan polvet ristissä koko ateriahetken, vaikka minä en ja kuitenkin jonkin sorttinen urheilullinen ihminen mukamas. Ruuaksi saimme toiselle puolelle nuudelikeittoa, jossa oli nuudeleiden lisäksi lähinnä soijakastiketta ja epämääräisiä kasviksia. Ja toiselle puolen tuli pata, josta löytyi riisiä, kanaa, paljon sipulia, kananmunaa ja merilevää. Maha saatiin täyteen, vaikka illan tasoitukseksi kaavailtiin - ja myöhemmin toteutettiinkin Mäkkäri. 

Sitten sai kaunis Hakone pikku kauppoineen jäädä taakse ja edessämme olikin paluu Tokioon, joka oli nyt Free passiin sisältyvällä perus paikallisjunalla, jossa kiihkeä elämänrytmi näkyi lähinnä siinä, että moni paikallinen käytti matkan tehokkaimmilla mahdollisella tavalla nukkumalla univelkoja pois. Käsittämättömän sitkeästi näyttävät osaavan lepuuttamisen jalon taidon. Matka hotellille asti vaihtoineen Sinjuku asemalla kesti reilut 2 tuntia.

Hotellille päästyämme piti suunnata äkkiä kuntosalille, kun Janin luvattuun urheilurintaman comebackiin SM viestien muodossa on vain tasan viikko aikaa, joten on syytä ruveta reenamaan. Kovavauhtinen nelonen ja päälle viis kaksatasta  tuli tehtyä vauhdilla, joka oli hitaampi kuin joskus kymmenkertainen treenimatka ja silti oli nyt hyvä treeni... Niin ne ajat muuttuvat ja kuntoon vaikuttaa tehtyjen treenien määrä.

Illalla pitikin kuosiutua siihen kuntoon, että seuraavana päivänä voidaan varsinaiset matkatavarat luovuttaa kuriiripalvelun hellään huomaan samalla kun poimimme parin ensimmäisen patikointipäivän tavarat päiväreppuun. Kuriiripalvelu näyttää olevan aika oiva tapa saada edullisesti tavarat paikasta toiseen. Hinta määrittyy etäisyyden ja painon mukaan. Saa nähdä, onko laukku huomenna odottamassa meitä ryokanissa eli Japanilaisessa majatalossamme. 


 - J&J | Kommentoi



 La 25.6 Pandaa ja muita karhuja
27.06.2016 11:47 | J&J

Kymmenen tunnin makoisien unien jälkeen heräsimme - edelleen toki väsyneinä ja raahauduimme hotellin aamupalalle, mika olikin erinomainen. Pienen aamuliikuskelun jalkeen otimme suunnaksi Uenon kaupungin osan ja  elaintarhan, johon varsinkin Jania houkutteli jättiläispandat, jotka oli jo kahdesti muilla reissuila missattu. Nämä olivatkin tietyssä mielessä reissun kohokohtia, mutta myös lukuisa joukko erilajisia karhuja jääkarhusta alkaen tekivät myös vaikutuksen. Ja löytyiväthän sieltä myös norsut, tiikerit, leijonat etc. Lisäksi kuljeskelimme samalla alueella olevalla Ueno Parkissa, jossa sijaitsee mielenkiintoisen näköinen pagoda torni sekä kansallismuseo. Toki reissulla tuli tehty normaali Hard Rock Cafe käynti kaupungin toisessa saman lajin ravintolassa.

Tämän jälkeen alkoi kuumuus, kosteus seka yleinen matkaväsymys tehdä tehtäväänsä ja suunnaksi valikoitui hetkeksi tukikohtamme, mistä edelleen pienen lepuutteluhetken jälkeen läheisille ravintoalueille. Tosin päiväisen mätön jälkeen riitti yksi crepes puoliksi. Yksi lisähuomio on nostettava, sillä löysimme muumi ravintolan, jossa seinää koristeli teksti suomeksi ja leipomosta löytyi ruisleivät, piimälimputt jne. Ja paikkaan oli kaiken lisäksi niin pitkä jono, ettemme edes harkineet tätä aterioimispaikaksemme. Mutta ehkä se on uskottava, että muumit ovat täällä tunnettuja.


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 To-pe 23.-24.6 Matka Tokioon
27.06.2016 11:43 | J&J

Matka alkoi jo lähes perinteisesti Juhannustorstaina suoraan töiden päälle vaihtamalla kokon asemasta Finnairin kone. Tulimme hyvissä ajoin kentälle, jonne oli kovin moni muukin löytänyt. Juhlavasti heti alkuun tsekkaus ja turvatarkastusoperaatioiden jälkeen olikin sitten samppanjat ja varsin maukkaat välipalat... Oli jo nälkä kun lounas jäi väliin.

Yölento Tokioon meni yllättävän hyvin nukkuen (vaikka loppujen lopuksi ei tullut kuin 3 tuntia nukuttua), joten ihan niin tuskainen päivä ei ollut luvassa, mitä voisi pelätä... Aamulla saavuimme Tokion kentälle, joka on ihmeellinen paikka. Miten ihmeessä niin isolla kentällä voi olla melkein autiota ja niin hiljainen tunnelma. Siten kaikki raja- yms. muodollisuudet menivät sutjakkaasti. Meidän piti vain täyttää maahantulolomake ja luovuttaa sormenjäljet. Sitten vain piti etsiä pankkiautomaatti ja juna-asema, jotta pääsee 80 kilsan päässä olevalta kentältä varsinaiseen cityyn. Juna- ja metroliikenne on erittäin sujuvaa, vaikka linjoja on enemmän kuin keskiverto spaghettilautasella pastaa. Tulimme Tokyon asemalle Narita express junalla, joka oli siihen aikaan varsin tyhjä. Hotellissa selvisi, ettemme pääse huoneeseen ennen iltapäivän kello kolmea, joten tavarat säilytykseen ja kaupungille. Tai no itse asiassa lukemaan jännittäviä Englannin EU vaalituloksia, jotka eivät kylla nostaneet tulopäivän tunnelmia.

Hotellimme (Niwa) sijaitsee lähellä Tokyo Dome Baseball stadionia, jonka ympärille on keskittynyt valtava ostos- ja huvikeskusalue. Alunperin ajattelimme, etta hilpsisimme jopa Keisarin Imperial palatsille, mutta onneksi emme niin tehneet, koska myöhemmin kuulimme alueen olevan aina perjantait kiinni. Ja tällä myöhemmällä tarkastelulla päätimme pudottaa koko kohteen listaltamme, koska siella ei pääsisi juuri mihinkään. Hetken kierrettyamme ja ruokailtuamme, päätimme suunnata takaisin hotellille - josko sittenkin löytyisi jo huone. Tämä onneksi oli vapaana, sillä silti matkustus- ja aikaeroväsymys rupesi vaivaamaan.

Huoneessa tuli vedettyä kaiken uhallakin päikkärit, vaikka senei edesautakakaan sopeutumista uuteen aikaan. Revittyämme itsemme päiväunien jälkeen ylös ryhdistäydyimme ja suunnistimme hotellin pienelle kuntosalille ja kappas taas vanha sopeutumiskeino uuteen aikaan ja lämpötilaan toimi. Illastimme hotellin läheisellä food court alueella, mistä löytyi maittavaa paikallista sapuskaa.


 - J&J | Kommentoi



 Phuketissa lekottelua 28.12.2015-4.1.2016
04.01.2016 07:53 | J&J

Ensin tärkeät asiat: uusi lentoyhtiö tuli taas tutuksi – Thai, joka on ollut meidän ”to do” listalla pitkään loistavan maineen takia ja myönnetään, että se täytti kaikki ennakko-odotukset. Vaikka kyseessä on ollut noin 1,5 tunnin mittainen kotimaanlento, saatiin pientä purtavaa ja juomat. Turistiluokan penkeissäkin oli reilusti tilaa ja jopa jalkatuet, mutta ennen kaikkea palvelu oli huippuystävällistä ja nopeaa. Siirtyminen hotellille oli paljon nopeampaa kuin Bangkokissa – koska ryhmä oli sen verran pienempi, mahduimme kaikki pikkubussiin. Matkalla kentältä hotellille päästiin taas ihailemaan ihania maisemia. Sitten perus arkeen: Päivän menivät aika samalla kaavalla. Aamulla ensiksi kuntoilemaan (kovan kuumuuden takia) ja sitten aamupalalle tai nämä toisin päin. Hotellin alue oli aidattu ja tarjosi loistavat edellytykset lenkkeilyyn porttien sisäpuolella, mutta Jolan kunto ei tällä kerta ollut vielä sairauden jälkeen kohdallaan ja treenit olivat aika tuskaisia. Yleensä samaan aamupala-kuntoilu sessioon mahtui myös uutisten luku netistä. Sitten olikin ensimmäinen visiitti kylille, jonka aikana oli kevyen päiväsapuskan lisäksi ohjelmassa esim. hierontaa tai räätälillä käynti. Sitten olikin vuorossa paluu hotellille ja pienet levot, ennen iltapäivän altaalle menoa, jossa vähän uiskentelua ja lukemista päivävarjon alla. Ja sitten illasta uusi visiitti kylille illallisen ja iltadrinksujen merkeissä. Hotellimme oli Hilton Archade, joka sijaitsee Phuketin Katan ja Karonin välissä eli kumpaankin suuntaan oli vajaa kilsa. Hotelli oli isolla alueella, jolla oli useita rakennuksia, uima-altaita sekä puistoalueita. Meillä tuo sopi paremmin kuin hyvin, koska alue oli sen verran iso, että siellä oli myös rauhaisat juoksutiet. Yksi kierros oli gps-mittarin mukaan reilut 1,6k, joten siinä oli mukava lenkeillä, mutta lämpö kyllä asetti omat rajoituksensa… Hotellin alueella oli myös useita ravintoloita, joihin jätimme tutustumatta aamupalaa lukuun ottamatta, koska hintataso oli muualle verrattuna moninkertainen. Aamiainen oli loistava ja varmasti löysi kaiken mahdollisen. Ainoa valittamisen kohde oli kahvi, joka oli kauheaa myrkkyä. Harmi, että vasta viimeisenä aamuna oivalsimme, että hintaan kuuluu myös erillistilauksella erikoiskahvit, joista ainakin Latte osoittautui loistavaksi. Hotellialueelta löytyi myös muita palveluita. Kuntosalia käytimme muutamaan kertaan ja täytti kyllä kirkkaasti meidän tarpeemme eli pienen lihaskivun sai hankittua. Lihaskipujen hoitoon olisi löytynyt myös kylpylä, jonka kyllä kiersimme kaukaa samasta syystä kuin hotellin ravintolatkin. Täällä hintataso oli jopa kymmenkertainen yleiseen tasoon verrattuna. Lisäksi olisi ollut tarjolla tennis-/squashkenttiä, mutta näihin jätimme tutustumatta. Yhden kohokohdan muodostivat uuden vuoden bileet, jotka olivat rakennettu isolle aukealle, jota kiersi eri kulttuurien seisovat pöydät. Ruoka oli loistavaa. Ohjelmasta ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Perus laulu- ja tanssiesityksiä tietenkin pakollisella pelleosuudella täydennettynä ja sitten keskiyöllä toki näyttävät ilotulitukset. Ehkä Suomesta tulleelle eksoottisempaa katsottavaa on Thaimaalainen perinne, jossa paperilyhtyjä lähetetään taivaalle, mikä on hieno näky. Pöytäseura oli varsin mainio: Jolan vasemmalla puolella nuori pariskunta Argentiinasta ja Janin oikealla puolella hieman vanhempi pariskunta Venäjältä. Mies näytti hieman kärsivän, sillä tarjolla oli vain viiniä (kauheaan hintaan), mutta hänellä oli omat eväät – Henneseytä. Hän selitti Janille, ettei oikein pidä viinin mausta. Muka liian hapanta se on  Räätäli oli oma ohjelmannumeronsa, sillä Jani oli suunnitellut teetättävänsä mittatilauspuvun. Räätäleitä täällä riittää, sillä suurin piirtein joka kolmas liike on räätäli. Ne kaksi kolmasosaa muodostuu sitten hierontoja tarjoavista kylpylöistä ja ravintoloista. No johonkin väliin vielä muutama erinäköistä turistikrääsää myyvä kauppakin mahtuu. Ensimmäisenä parina päivänä piti vähän tutustua tarjolla oleviin räätäleihin ja hintoihin sekä hakea vinkkiä, mitä sitä oikein haluaisi. Kertaalleen jo kypsyi päätös siihen, että olkoon puku, mutta lopulta sitten meni yksi puku ja sen kylkiäisiksi housut. Seuraavina parina päivänä sitten oli sovituksia, vaikka kyllä jo ekassa sovituksessa oli niin hyvin sopiva, että tangosta otettavan puvun olisi kelpuuttanut sopivaksi. Ja lopulta puku tuli luvattua aikaisemmin, kun yht äkkiä soittivat hotellihuoneeseen, että ovat tuomassa sitä. Tosiaan hierontoja on paljon ja hinnat ovat enemmän kuin kohdillaan. Harmi, että Thai-hieronnalla on länsimaissa paha kaiku, vaikka aito alkuperäinen muodostaa suuren joukon venyttelytyyppistä hierontaa sekä akupainantaa. Kävimme kaksi kertaa lomamme aikana nauttimassa hoidoista. Jola valitsi jalkahieronnan, johon kuului pohkeiden ja jalkaterien hierontojen akupainontojen lisäksi hartioiden ja pään hieronnan. Jani otti perinteisen öljyhieronnan, jossa nuo venyttely ja akupainannat ovat myöskin mukana. Ravintoloissa tarjontaa riittää, vaikka tämän on rauhallisempi Phuketin osa kuin esim. Padong. Ravintolan valitsimme sillä perusteella, että mikä näytti mukavalta ja taidettiin ainoastaan yhdessä syödä kahteen kertaan. Melkein aina tuli syötyä Thaimaalaista ruokaa, joka on todella hyvää, eikä ainakaan meidän makuun yhtään liian tulista. Ainakaan tällaisella puolentoista viikon reissulla ei Thaikkusapuskaan kyllä ehdi kyllästyä, eikä ruvennut pitsaa tai muuta länsiruokaa tekemään mieli, vaikka kyllä käytännössä melkein kaikissa ravintoloissa löytyy lähes kaikkien isojen keittiöiden valikoimaa eli ruokalistojen pituudet olivat suorastaan hengästyttävän pitkiä. Pienenä miinuksena voi pitää varsinkin viinien verotuksesta johtuvat korkeahkon hinnan takia rajaaman valikoiman aika pieneksi. Enemmän näyttää kulutusta menevän drinkki ja olutlinjalla. Unohtamatta tietenkään loistavia mehuja, jotka ovat suoraan tuoreista hedelmistä puristettuja. Yksi kokonaan uusi tuttavuuskin tuolla rintamalla tuli kokeiltua. Sala niminen Kaakkois-Aasiassa kasvava hedelmä, joka ulkoisesti näytti kuin kuivahtaneelta ylipitkältä mansikalta, mutta kuorittavan päällysosan alta löytyi vaaleankeltainen syötävä osa, joka maku vähän muistuttaa mansikkaa. Hedelmää pitää syödä varovaisesti, kun vielä tuon hedelmäosan sisällä on pieni kivi. Loma oli todella rentouttava, mutta rantakohteessa tarjolla on aika paljon vähemmän tekemistä tällaisille touhuille kuin esimerkiksi risteilyt, mutta toisaalta oli kiva saada kunnon valohoitoa, päästä vähän urheilemaan ja nauttimaan hyvistä ruuista, jota Thaimaassa riittää.


 - J&J | Kommentoi



 29.12.2015 15:05 | J&J

Bangkokissa 25.-28.12.2015

Jouluaattona iltapäivällä oli lähtö Hesasta, jonka kenttä oli jo selvästi hiljentynyt Joulun viettoon. Odotus oli käsin kosketeltava, kun olimme pitkään ja hartaasti seuranneet Finnairin tiedotteita, että ehtiikö uusi Finnairin a350 kone aloittamaan Bangkokin reitillä. Ehti kuin ehtikin, sillä meidän lento oli kyseiselle koneelle jo kolmas pitkä lento, joten melkein jo vanhalla rötisköllä jouduttiin lentelemään… Kone oli odotetusti uuden puhdas ja varsin hieno. Ääni oli mainostetun hiljainen ja ilman laatu hyvä. Paljon kehutut valosysteemit nyt ei mitään erityisen pysäyttävää muistijälkeä jättänyt, mutta hei – nyt tule uutinen – meitä palveli suomalainen henkilökunta! Myös WLAN toimii moitteettomasti. Oli hauskaa lähetellä WhatsUp viestejä Turkmenistanin yläpuolelta J Lento meni hyvin ja suhteellisen sikeästi tuli nukuttuakin, mutta lyhyeksi jäivät unet.

Aamusta saavuimme perille ja kentällä oli jouluruuhkien takia melkoisen jonot. Koska onnetar (tai sitten Finnairin Fast Track systeemi) suosi meitä, pääsimme nopeasti ulos ja ensimmäisinä löysimme Aurinkomatkojen oppaat, mutta jouduimme bussilla odottelemaan reilun tunnin, jotta viimeisetkin matkustajat 16 hengen ryhmästämme saapuivat. Kaikki muut suuntasivat eri hotelliin, meidän suunnan ollessa Chat Praya joen rannalla sijaitseva Millenium Hilton. Huoneet eivät vielä olleet valmiit, mutta upgrade mahdollisuutena oli executive huone, jossa oli lähes koko päivän ajan loungessa tarjolla pientä purtavaa ja juotavaa sekä netti huoneeseen. Kun vielä kaupanpäällisenä näitä huoneita oli vapaana, päätimme hyödyntää tuon… Täytynee myöntää, että päätös oli varsin järkevä, näin jälkeenpäin ajatellen.

Päivä meni vähän sumussa, kun lyhyet yöunet painoivat. Tulipa siinä päivän aikana kuitenkin vedettyä pienet päikkärit, käytyä piristäytymässä kuntosalilla (aina toimiva keino matkustusrasitukseen) sekä pyörähdettyä kaupungillakin. ”Turistikeskusta” Silom sijaitsee toispuolella kaupunkia halkovaa Chao Praya jokea ja sinne meno on hauska kuljetus, kun hotellilta on ilmainen veneyhteys vastapäisellä rannalla sijaitsevalle ilmarata-asemalle. Joki Bangkokissa on valtaväylä, jolla on vilkas liikenne, johon ei heikompihermoinen sekaan uskaltautuisi… Mutta toimiva tapa liikkua, kuten loman aikana opimme myös julkista liikennettä jokea pitkin hyödyntämään.

Seuraavaan päivään todellakin heräsimme kuin päivään uuteen ja matkaväsymyksestä ei enää ollut tietoakaan. Päivä alkoi loistavan aamupalan merkeissä ja siihen tietenkin kuului myös perinteinen kuntosalivisiitti. Juoksu oli kyllä melkoinen shokki, kun samaan aikaan hyökkää helle, vielä toipilas vaiheessa oleva flunssa ja pitkän urheilutauon aiheuttama kunnon romahdus – ja kaikki kerralla… Mutta kaikesta huolimatta suoritimme asetetun tavoitteen kunnialla. Lenkin lopussa kellokin antoi kiitettävän ”olet saavuttanut tavoitteesi” palautteen. Lenkin jälkeen päätimme suunnata Sky Trainillä kaupungin uusimpaan ostoshelvettiin (tai paratiisiin), Terminal 21 nimeltä, johtuen oikeastaan siitä, että olimme lukeneet Tom Ho Wan ravintolasta, joka on maailman halvin Michelin tähden ravintola ja samalla vielä ainoa Dim Sum  (Aasialainen nuudeli-/piirasravintola kait olisi lähinnä oikea käännös) sekä todennäköisesti myös ainoa pikaruokapaikka, joka on onnistunut hommaamaan nuo kovin tavoitellut tähdet. Ruoka oli melkoisin erikoista, kun pöytään tuli mm. kanan jalkoja (siis ”käsiosia”, eikä mitään kanankoipia), erikoista lihapaistosta kananmunalla ja riisillä, kaalia sekä tietenkin niitä Dim Sumeja, jotka ovat jotain venäläisten pelmenien kaltaisia piirakoita. Hyvin maistui ja kahden hengen ateria juoman kanssa maksoi reilun kympin euroiksi muunnettuna. Kauppakeskus itsessään on hauska nähtävä – joka kerros kantaa eri kaupungin nimen ja intohimoinen shoppaaja varmasti löytää sieltä etsimäänsä, mutta me emme ostaneet mitään. Samat H&M yms. kaupat löytyvät kotikulmiltakin. Junalla palattiin lähtöasemalle ja perinteisesti ilta aloitettiin 31. kerroksen executive loungessa juomien ja syötävän kera. Loungessa oli valtavasti väkeä – ilmeisesti ilmainen ruoka ja drinkit kelpaavat kaikille. Istuttiin ja ihailtiin hienosta näkymästä pimenevään kaupunkiin.

Sunnuntain ohjelmaan perus ruokailun, kuntoilun ja pre-dinner cocktailien lisäksi mahtui myös vähän ”vakavampaa” ohjelmaa, kun suuntasimme Wat Arun temppeli alueelle, jotka jopa Janin mielestä olivat vaikuttavia. Wat Arun sijaitsee ihan Wat Po:n vastapäätä, samalla joen puolella kuin hotellimme ja on kaupungin tärkeimpiä temppeleitä. Päätimme mennä sinne, koska olemme aiemmalla Bangkok-matkalla jo käyneet ihastelemassa valtavaa makaavaa Buddhaa Wat Po temppelissä.  Reissusta tuli suhteellisen raskas, kun kuumuuteen ei vielä ihan oltu sopeuduttu… Menon otimme helposti taksilla, joka Thaimaassa on todella edullista, mutta paluuseen piti vähän saada eksoottisuutta. Ensiksi mentiin jokilautalla toiselle puolen jokea. Hauskaa sinänsä, että oli melkoinen rötiskö, mutta keskellä lauttaa oli uusi hieno taulu-tv. Sitten toisen puolen laiturilta julkisella veneyhteydellä ”meidän asemalle”, mistä oli hotellin kyyti. Tuohon jokibussiin oli melkoinen elämys sulloutua, kun tuntui, että koko 15 miljoonaisen kaupungin väestö oli just tuossa samassa paikassa.

Aamu oli Janilla alkanut hieronnalla ja ilta päätettiin illallisristeilyllä, jossa parin tunnin ajan kierreltiin laivalla merkittävimpien joen varrella olevien turistikohteiden vierestä nauttien samalla hyvä paikallinen illallinen. Mennessä risteilylle oli hauska sattumus, kun hississä oli ranskalainen mies perheineen, joka näytti aivan kävelyn ME mies Diniziltä. Hissistä poistuessa todettiin, että pakko olla, kun oli sen verran tiukassa kunnossakin vielä ja Jola oli jopa kiinnittänyt huomiota, että vaimo kutsui miestään Yohanniksi. Ja pakko oli vielä varmuudeksi vakuudeksi googlattava, että olihan Facebookissa päivityskin Yohanin lomailusta Thaimassa. Onpas se maailma yllättävän pieni tosiaan.  

Sitten maanantaina olikin aamulla pakkaus ja matka kohti lentokenttää, josta oli siirtyminen matkan toiseen kohteeseen Phuketin Karonille, mikä sitten on ihan eri tarina.

 


 - J&J | Kommentoi



 ke 8.7 Kohti kotia Viisauden tien kautta
09.07.2015 16:55 | J&J

Myrskyn takia levottomasti nukutun yön jälkeen heräsimme silti ajoissa. Yöllä mietityttivät kapteenin muistot pahasta myrskystä, josta hän kertoi kyselytunnin aikana. Laiva ajautui silloin aivan myrskyn silmään.  Tällä kerta pääsimme kuitenkin ongelmitta perille Hong Kongiin. Dining Roomin a la carten aamupalan jälkeen jäi vielä aikaa pyöriä katsomassa kertaalleen laivaa, joka on ollut kotimme 10 vuorokauden ajan. Meidän vuoromme poistua laivasta oli ysiltä ja aika tarkkaan se lopulta pitikin. Poistuminen ja maahan tulo oli kaikkein sujuvin, mitä olemme risteilyillä nähneet. Jopa passijono eteni nopeasti. Ainoastaan taksia jouduimme vajaat puoli tuntia odottelemaan ja tähän kuulimme syyksi tulossa olevan taifuunin, mikä varmaankin selitti tuota laivan heilumista… Samoin kuulimme, että seuraavaa kolmen päivän risteilyä joudutaan lyhentämään päivällä ja sitä seuraavaa jättämään kokonaan pois, koska tulossa oli tulossa useampikin taifuuni.

Menimme Kowloonin rautatieasemalle, missä hoidimme check innin illan lentoon kotiin. Hong Kong on siitä poikkeuksellinen kaupunki, että melkein kaikkien lentoyhtiöiden lennoille voi tehdä tsekkauksen kaupungissa, kunhan käyttää lentokenttäjunaa (lipun osto on edellytys tämän palvelun käytölle). Kahden hengen lippu kentälle maksaa 140HKDtä (noin 17€), eli on varsin edullinen verrattuna taksiin ja lisäksi on paljon nopeampi matkan kestäen puolisen tuntia. Se tekee myös siitä riskittömämmän, kun ei tarvitse pelätä ruuhkia, jotka ovat varsin tyypillisiä tässä valtavassa kaupungissa. Kun pääsimme tavaroista eroon, oli aika lähteä tekemään päivän turistikierrosta. Etukäteen mietimme vähän, miten saa ajan kulumaan, koneen lähtö vasta puolen yön jälkeen, mikä kuitenkin osoittautui lähes turhaksi peloksi.

Ensiksi suuntasimme nettikahvilaan, jonka jälkeen kiertelimme keskusta-alueella, mutta pienen kiertämisen jälkeen totesimme, että tämä väenpaljous yhdistettynä trooppiseen kuumuuteen alkoi olla liikaa, joten otimmekin jo vähän ajateltua aikaisemmin junan Lantaun saarella sijaitsevalle lentokentälle.  

Kentän lisäksi Lantaun saarelta löytyy myös upea luonnonpuisto (Lantau Country Park), jonne päätimme suunnata. Taksin sijaan (liian helppo J) otimme ihan paikallisbussin (S1) läheiselle metroasemalle, josta emme kuitenkaan ottaneet metroa vaan köysiradan. Köysiradalla matkustimme huikeissa maisemissa yli saarella olevan vuoren 5,7 kilometrin matkan päähän Ngong Ping puistoon. Vajaan puolen tunnin päästä saavuimme perille.

Täällä talsimme ensin Big Buddhan patsaalle, joka sijaitsi varmaan tuhannen portaan matkan vuoren rinnettä ylöspäin. Patsaan näkee jo hyvin Ngong Ping kylästä, mutta sen näkeminen lähietäisyydeltä on ehdoton pakko, jonka edestä kannattaa laittaa elimistö ylirajoille hetkeksi. Siellä, kukkulan päällä se Valaistunut istuskelee ja tervehtii tulijoita, niin kuin muistuttaen, että jokainen meistä voi valita valaistumisen tien. Jokaisessa meistä asuu pieni Buddha… Omasta valaistumisesta ei näkynyt vielä selkeitä merkkejä, mutta rauhallisin mieliin jatkoimme matkaa Po Lin Monesteryyn, joka oli kyllä upea jopa Janinkin maulla, vaikka aika samantyyppisiä luostareita onkin tullut nähtyä. Aika oli vierähtänyt niin, että piti ruveta jo suuntaamaan pois, jotta ehdimme ennen viimeistä kuudelta lähtevää köysiratakyytiä takaisin.

Sitten olimmekin jo kypsiä siirtymään bussilla takaisin lentokentälle – sillä kellot näyttivät päivän aikana otetun yli 20 000 askelta per nokka, vaikka ei mitään urheilusuoritusta ollut tehtykään. Kentällä suihku raikasti mukavasti ja hyvin saatiin aika kulumaan ja lopulta päivästä tuli yllättävän täysipainoinen kierros. Itse lento meni ihan mukavasti, jonka ”kohokohta” oli samalla rivillä ollut brittipariskunta, joka oli todellakin noussut väärällä jalalla, kun ihan koko ajan oli naama rutussa ja jatkuvaa valitusta lentoemoille – tai vähintäin toisilleen. Onneksi saimme suht hyvin nukuttua ja matka meni silti ihan sutjakkaasti…

Kokonaisuutena voi todeta matkan olleen jälleen kerran tosi hieno, vaikka välillä risteilyllä maajärjestelyt vähän ontuivatkin, mikä selittynee paljon sillä, ettei kyseinen risteily ole mikään vakioreitti, jota menisivät säännöllisesti. Lisäksi tiettyjen maiden viranomaiset eivät ole niin avoimia ja avuliaita kuin toisten… Ennemmin voi nostaa, että risteily oli esim. ruokailujen osalta keskimääräistä parempi kuin missä olemme olleet. Kohteista Singapore ja Saigon varmastikin ovat ylimmässä kastissa. 


 - J&J | Kommentoi


©2017 Meidän matkat - suntuubi.com