Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272812345

RSS

 to 16.2, Peninsula Valdesilla eläimiä katsomassa
17.02.2017 20:05 | J&J

Aamu alkoi jo aikaisin, kun retkelle lähtökin oli jo 7.15. Olimme tilanneet aamupalan hyttiin, kun ajateltiin ravintolassa olevan muitakin, mikä tuli kyllä todettua oikeaksi… Palaa ei tullut ja soitimme jo pari kertaa huonepalveluun, mistä lupasivat palata, mutta valitettavasti se jäi vain lupaukseksi. Lopulta, kun eivät enää vastanneet puhelimeen, lähdimme nappaamaan pikapalan seisovasta pöydästä, eikä tosiaan oltu ihan ainoita.

Lopulta päästiin matkaan onnellisesti ja aikataulussa vaikka ryhmämme numero oli 13. Meidän oppaana toimii nuori nainen nimeltä Lucia. Ensiksi vuorossa oli reilun tunnin bussimatka Peninsula Valdesin luonnonpuiston portille. Kiinnitimme heti huomiota Patagonian karuun ja kuivaan luontoon. Kasvit joutuvat täällä taistelemaan jokaisesta pisarasta vettä. Vuosittainen sateen määrä ei ole kuin 200mm. Puita ei paljon näy, ainoastaan keltaista ruohoa ja pensaita.  Puiston portilla hetkeksi kyytiin tuli virkailija, ilmeisesti keräämään maksuja. Sen jälkeen alkoikin sitten varsinainen ilotulitus eläinten osalta. Matkalla nähtiin ainakin merileijonia, guanacoja, pingviinejä, merinolampaita, rhea-lintuja, armandilloja, merinorsuja/norsuhylkeitä, maroja sekä muutamia, joista ei tiedetä, mitä ovat. Guanaco näytti meidän silmissä peuran ja laman sekoituksena ja niitä oli tien varsilla, aitojen molemmilla puolilla valtavasti. Ne eivät paljon hätkähdä busseja vaan ovat sitä mieltä, että autot saavat väistää heitä – ja ihan oikeassa ovat.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli infokeskus, jossa oli pieni näyttely puistosta ja nähtiinpä samalla valaan luuranko, missä hyvin tajusi, minkäkokoinen otus on kyseessä. Seuraavana paikkana oli merileijonien lepopaikka, missä oli satoja lötköttelemässä auringossa ja siinä samalla ”keskustelivat” kovaa huutoa muistuttavalla äänellä. Tällä tavalla urokset yrittävät pelotella muita uroksia varastamasta heidän haaremin naaraita. Jotkut kävivät välillä uimassa ja näyttävät liikkuvan vedessä paljon sulavammin kuin maalla.

Matkan jatkuessa pidimme lyhyen lounasboksien hakutauon Puerto Piramides nimisessä idyllisessä kylässä, mistä myös lähtee veneretkiä katsomaan valaita, mutta meidän aikatauluun ei ollut saatu mahdutettua tällaista. Kiva kylä itsessäänkin. Seuraavaksi pidimme tauon Caleta Valdesin alueella pingviinien kansoittamalla rinteellä. Taas oli satoja huvittavan näköisiä otuksia, joista osa oli tullut ihmettelemään korkeampia kahdella jalalla kulkevia, jotka ihmettelivät vähintään yhtä paljon takaisin. Oli kiva, kun pääsi melkein kosketusetäisyydelle ja kameroihin tallentui melkoinen määrä kuvia.

Samalla alueella pienen ajomatkan päässä oli merinorsujen lekottelualue, jotka ovat vähän samanoloisia lötköjä kuin merileijonat, mutta vielä isompia – voivat olla lähes 2,6 metrisiä ja 500 kiloisia. Laiskoja ovat. Samalla visiitillä näimme myös Armandillo (vyötiäinen) nimisen otuksen, joka käveli ihan vierestämme. On vähän siiliä muistuttava, mutta paljon isompi ja selkää peittää iso kilpipanssari. Lintuja näkyi myös vaikka minkälaisia.

Paluumatkalla kerran näimme myös mara pariskunnan, joka on jyrsijä ja yksiavioinen, joka elää pariskuntana elämänsä – tosin vaikka on jyrsijä, kaukaa katsottuna muistuttaa enemmän koiraa. Muutamia merinolammaslaumoja ja tavallisia nautojakin näkyi. Merinojen villa on tärkeä tulon lähde ja kaikki alueella kulkevat ovat jonkun omistuksessa.

Hieno seitsentuntinen retki päättyi laiturilla ja periaatteessa olisi ollut mahdollista pikaisesti pyörähtää satamakaupunki Puerto Madrynin keskustassa, mutta koska visiitti olisi jäänyt niin lyhyeksi, emme enää lähteneet. Se on vajaan sadan tuhannen asukkaan alumiiniteollisuuteen ja kalastukseen turismin lisäksi keskittynyt kaupunki. Rannassa oli paljon hylättyjä laivanromuja, jotka oppaamme mukaan oli laittomia kalastusaluksia, joita omistajat eivät enää huolineet.

Laivalla ennen illallista ehti sopivasti tehdä salivisiitin ja päivän show oli ”Not Really 3 Tenors”, joka näytti puhuttelevan pitkine vitsikkäine välispiikkeineen enemmän Amerikkalaisyleisöä kun meitä. 


 - J&J


Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Meidän matkat - suntuubi.com