Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 11.7: Kotimatka ja reissun loppusaldo
11.07.2010 15:54 | J&J

Matkapäivä aloitettiin pienellä verryttelyllä ja aamupalalla. Sitten syvennyttiinkin seuraamaan potkupallon finaaliottelua. Ei mennyt ihan toivotusti Espanjan voittaessa. No aina ei voi voittaa – kunhan edes joskus...

Pian tämän jälkeen siirryttiinkin sitten kohti lentokenttää. Tietenkään tehty varaus viidelle hengelle eli van-kyydistä ei ollut mennyt perille vaan odottamassa oli ”tavallinen” henkilöauto, mutta nopeasti paikalle saatiin pienoislimusiini toiseksi autoksi ja hinta luvattiin samaksi, joten ei mitään hätää. Lentokentällä olimme vähintään hyvissä ajoin ja muodollisuudetkin menivät nopeasti, joten aikaa käkkimiseen jäi kohtuullisesti, mistä ei nyt kuitenkin mitään haittaa aiheutunut.

Itse lentomatka meni ilman mitään poikkeamia ja Hesaan päästiin kuka enemmän ja kuka vähemmän väsyneenä ja jatkoi M jopa vielä bussilla Turkkuseen, joten ei ainakaan niin puhki ollut, etteikö kotisängyn houkutus olisi voittanut.

MITÄ MATKASTA SITTEN JÄI KÄTEEN?
No kädestä jäi pois ainakin se kaatumisen takia leikattu sormus, joka jo on kultasepän liikkeessä juotettavana. Paljon nähtiin upeita maisemia, syötyä tuli vähintäänkin ruhtinaallisesti ja laivalla oli loistava palvelu. Ehkä kuitenkin yllätykseksi, ei ainakaan blogistien paino kuitenkaan noussut reissun aikana, joten ilmeisestikin huomattavasti normaalia suurempi liikuntamäärä säilytti tasapainon...

Lentokentällä tehtiin pientä galluppia, mitä jäi eniten mieleen ja ainakin seuraavia asioita lueteltiin:

  • Karhut, joita päästiin näkemään niin läheltä
  • Laivan chief of engineering eli Pentti Raumalta
  • Tracy Arm Fjord vuonon ja jäätikön mielettömän upeat maisemat
  • Ruoka ja palvelu – erityisesti assistent waiterimme Raluca
  • Junamatka Seattlesta Vancouveriin ja takaisin kertakaikkisen kuvaullisine maisemineen
  • Juneaussa kansalllispäivän paraati kokonaisuudessaan
  • Pöytäseurueemme Jerryn johdolla, joiden kanssa ei aika tullut pitkäksi
  • Skagwayn vaellus ja karhun pelko, joka tosin taisi olla vain M:llä

Varmaan oli muitakin, mutta nämä blogisti vielä tässä vaiheessa muisti. Ja tietenkin se oli huomioinarvoista, ettei tällä porukalla saatuu riitaa aikaiseksi, joka sekin on plussaksi laskettava ;-)


( Päivitetty: 17.07.2010 15:59 )

 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 10.7: Musiikkia ja science fictionia
11.07.2010 02:34 | J&J

Aamupäivästä menimme Experience Project Music (EPM) ”museoon”, jossa on kerrotaan Seattlen musiikkosuuruksista, joita ovat mm. Jimi Hendrix, Nirvana, Soundgarden, Pearl Jam. Tämä täyttäisi vielä museon tunnusmerkit, mutta EPM:ssä pääsee myös kokeilemaan tietokoneen opastuksella eri soittimia, leikkimään tuottajaa studiossa sekä studio-olosuhteisiin soittamaan. Kaiken kruunaisi lavakokemus, jossa voisi esiintyä lavalla, jossa on täydet kautin- ja valosysteemit sekä tietenkin tuotettu yleisön pauhu. Tästä kaikesta saisi videotallenteen itselle, mutta kukaan meistä ei rohjennut mennä esiintymään tuonne.

Samalla lipulla pääsi myös Science Fiction Museumiin, jossa pyörähdettiin ihmettelemässä ET, Starwars ja muita tämän lajityypin rekvisiittaa sekä oli poimittuna tietoiskuja, että entä jos näin olisikin...

Sitten suuntasimmekin taas keskusta-alueella syömään ja ihmettelemään väen paljoutta. Siinä suhteessa Seattle kyllä erottuu muista jenkkikaupungeista, että keskusta on eloisa, eikä pelkkää toimisto-pilvenpiirtäjä näkymää. Osin suuri väkimäärä kyllä selittyi sillä, että New York Yankees pelasi Seattlessa neljänä peräkkäisenä päivänä täydellä ja isolla stadionilla... Vaikka tänään ei ollutkaan ihan yhtä kuumaa kuin edellisenä päivänä, alkoi kuitenkin sen verran ruokailun jälkeen väsymystä ilmaantua, että päätettiin hilautua takaisin hotellille.

Pienen lepäilyn jälkeen totesimme päiväisen erinomaisen hyvän ja ison fish and chips annoksen täyttäneen siihen malliin, ettei kenelläkään ollut tarvetta toiseen ruokaan, päädyimme siihen, että noudimme lähikaupasta hieman juotavaa ja mäkkäristä muutamat 1,6 dollarin wrapit porukalle. Tämän jälkeen pidimmekin sitten farewall partyn hotellihuoneessa, jossa maistui wrappien ohella sangriaa ja kuohuviiniä.


 - J&J | Kommentoi



 9.7: Seattlen helteeseen
09.07.2010 19:01 | J&J

Laiva olikin jo heti aamusta satamassa, joten rauhalliselle aamupalalle a la carteen, jonka jälkeen odottelimme hetken laivan teatterissa oman ryhmämme ulospääsyä. Ruuhkaa helpottaakseen risteilyllä on sellainen systeemi, että matkustajat on jaettu jatkokyytien mukaisesti eri ryhmiin, joita kutsutaan ns. värikoodeilla. Tällöin menee pienempi porukka kerrallaan satamaan, jossa odottaa laukut ja tullimuodollisuudet. Menivät ihan näpsästi läpi. Satamasta suuntasimme taksille hotellille, jossa pääsimmekin jo iloiseksi yllätykseksi huoneisiin.

Sitten lähdimmekin käveleskelemään kohti parin kilsan päässä olevaan downtowniin, mikä oli aika raskasta puuhaa helteen huidellessa 30-35 asteen varjolämpötiloissa... Perillä tutustuimme Pike Place Marketiin, jossa oli erilaisia eläin- ja kasvikunnann tuotteita myynnissä sekä valtava määrä ihmisiä. Pike Market on tunnettu erityisesti kalamarkkinastaan, ja niitä siellä totisesti riitti eri muodoissaan. Iltapäivällä teimme perinteisen iskun Hard Rock Cafeeseen ruuan ja juoman merkeissä – maistui.

Hotellille paluun jälkeen lepäilimme hetken ja iltaa menimme viettämään Seattlen tunnusmerkkiin eli Space Neadleen, joka on Näsinneulan kaltainen korkea torni. Sieltä oli tosi hienot maisemat yli kaupungin sekä merelle ja vuorille. Ajoitus oli täydellinen, kun menimme valoisaan aikaan, mutta illan edetessä pääsimme näkemään myös Seattle by night näkymän sekä tietenkin itse auringonlaskun.


 - J&J | Kommentoi



 8.7: Janin "synttäreiden" viettoa jäähyväisten ohelle
09.07.2010 04:11 | J&J

Saavuimmekin heti aamusta Brittiläisen Kolumbian Victoria nimiseen pääkaupunkiin, joten suoraan aamupalalta riensimme kaupungille. Siis tulimme nyt toista kertaa reissumme aikana Kanadaan, jonka rajamuodollisuudet menivät kyllä heittämällä risteilijältä tullessa. Ulkona meitä odottikin kova melkein 30-asteinen helle auringonpaisteineen. Satama oli parin kilsan päässä varsinaisesta kaupungin keskustasta, mutta kävelimme sinne ja ihmettelimme ihmisten viimeisen päälle pidettyjä puutarhoja. Victoriaa sanotaan brittiläisimmäksi kaupungiksi Kanadassa, jonka hallitsija muuten on Englannin kuningtar. Ja todellakin olo oli kuin Lontooseen tullessa, paitsi että liikenne oli onneksi oikeanpuoleinen.

Kaupungilla jakauduimme kahteen eri ryhmään. Blogistit jäivät kaupungille ja muut ottivat retken kaupungin ulkopuolella oleville Butchartin puutarhoille, jossa kuuleman mukaan oli upeaita puutarhoja, mitä ei ole syytä epäillä. Tosin helle oli rajoittanut hieman kierrosta. Kaupungilla taas me käveleskelimme hetken kaupungin ydinkeskustaa kahvitauon voimin. Sen jälkeen suuntasimme Craidarrochin linnaan, joka on hieno 1800-luvulla rakennettu kivestä tehty rakennelma.

Täältä vaelsimme laivasatamaan jäätelökioskin, hienon puiston ja merenrantapromenadin kautta. Laivalla päästyämme olimmekin melkein saaneet auringonpistoksen ja palaneet, joten piti ottaa snackin lisäksi pienet päiväpainajaiset. Sitten laivanlähtö olikin niin lähellä, joten enää ei kerinnyt lähteä lenkille kaupungille vaan suuntasimme laivan kannen juoksuradalle.

Risteilyn viimeisestä illallisesta tulikin ikimuistoinen. Tosin vauhtia kävimme hakemassa farewall tyyppisestä jäähyväisshowsta. Pöytäseurueemme seuramies Jerry oli edellisen iltana myynyt ajatuksen allekirjoittaneen synttäreistä tarjoilijoille, sain ruokailun ohessa 22-vuotissynttäreiden kunniaksi kakut ja tarjoilijoiden esittämät happy birthdayt laulut – unohtamatta tietenkin jenkkiseurueelta saatua lahjaa: kylpypyyhkeestä tehtyä kilpikonnaa, jota koristi tietenkin etelävaltioiden lippu. Illallisen lopuksi toivottelimme tarjoilijoillemme kiitoksia ja hyviä jatkoja juomarahojen muodossa sekä tietenkin vaihdoimme sähköpostiosoitteita pöytäseurueemme kanssa. Ruokailusta kaikilla olikin vähän kiire, koska matkatavarat piti laittaa noudettavaksi yhteentoista mennessä hytin ulkopuolella, josta tavaroiden kuljettajat noutivat ne yön aikana.


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 7.7: Rentoa meripäivän viettoa valaishavainnoilla terästettynä
07.07.2010 21:56 | J&J

Aamupalan jälkeen olikin taas ohjelmassa päivän kuntoilusessio kannella – tosin aika kevyesti tuli otettua. Sen jälkeen kävimmekin kuuntelemassa päällystön pitämän esittelyn laivasta ja sen toiminnasta. Täytyy kyllä todeta, että melkoinen teollisuus- ja voimalaitos on. Tilaisuudessa vanha ystävämme Pentti kertoi myös moottoreiden toiminnasta, tehosta, kulutuksesta etc. Tämän jälkeen turinoimme hänen kanssaan tovin.

Meinasi jo päiväruokailu venyä pitkälle tilaisuuksien vuoksi, joten sitten äkkiä syömään, ettei nälkään kuole... Ruokailun ja päiväunien jälkeen olikin taas vuorossa personal trainerina toimiminen. Pitkin päivää nähtiin moneen otteeseen valaita, joten täytyy todeta niitä olevan melkoisen paljon näillä seuduilla.

Iltaohjelma alkoi ensin showlla, jossa tanssiryhmä esittely hienon shown latinolaisrytmejä upeissa lavasteissa ja asusteissa. Tämän jälkeen riensimmekin ennen illallista katsomaan 70-luvun diskomenoa, jossa puoli laivaa jorasi esiintyjien kanssa, jotka olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti. Nämä esitykset nostivat ruokahalun taas siihen pisteeseen, että oli aika mennä nauttimaan kevyt kolmen ruokalajin illallinen viinien kera... Illalliselta päästyämme olikin melkein heti laivan keskusaukio katettuna erilaisten herkkujen ääreen upeaan tyyliin keskiyön buffet:in nimissä. Tosin tarjoilu oli kylläkin jo tuntia ennen keskiyötä. Koristelut olivat mielettömät. Eri aineksista oli tehty eläinten ja kukkien muodostelmia, jotka kaikki olivat syötäviä. Taisi tänään saada kulutuksen mukaiset kalorit kokoon, vaikka emme kyennetkään ottamaan tästä kuin muutaman canapeen ja jopa hyvän näköiset kakut piti jättää parempiin suihin...


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 6.7: Jäätikkö, valas ja vuono
06.07.2010 21:55 | J&J

Aamu alkoi tavainomaista aikaisemmin. Laiva saapui Tracy Arm Fjord vuonoon jo puoli kuudelta. Aamupalalla ihailimme yläkannen seisovassa pöydässä hienoja maisemia, joissa kapeassa vuonossa jylhät vuoret nousivat suoraan merestä. Jäävuoria tai oikeammin pinnalla olevia isoja jääkuutioita alkoi koko ajan näkyä enemmän ja enemmän. Kapteeni ja hänen apulaisensa näyttivät väistelevän hienosti isoimmat. Heti seiskan jälkeen saavuimme jäätikön reunalle. Tällä kertaa emme päässeet ihan kiinni, kun viimeiset kymmet tai sadat metrit menivät ihan jääsohjoksi. Kamerat lauloivat melkoista tahtia.

Tässä vaiheessa koko kansi oli muuttunut kuin Lapin hiihtokeskusten rinneravintolaksi, jossa sai ostaa kuumia terästettyjä kaakaojuomia. Kaupan päällisiksi sai hienot termosmukit, jossa juoma säilyy kuumana. Tosin ei ehtinyt paljon jäähtyä... Aikaisen ylösnousun takia otimme vielä pienet aamupäivänokoset, joka kyllä muuttui suurelta osin maisemien ihailuksi hytin ikkunasta.

Päiväruokailun olimmekin a la cartessa, mutta ruokailu jäi kaikkea muuta kuin kevyeksi. Tosin ei ollut ihan eka kerta... Ruokailun lomassa näimme useita valaita – jopa kymmeniä, kun ei tiedä, mitkä ovat saman ja eri eläimen aiheuttamia pintaantuloja. Eli luontoelämykset jatkuivat. Oli hauskaa, kun puoli ravintolaa oli ikkunassa ja huusi aina whale, kun tuli uusi näkyviin.

Iltapäivällä pidimme reilut kuntosessiot. Ensin blogistit kävivät tekemässä omat treenit, joka tällä kertaa oli vähän reippaampi juoksulenkki. Sen jälkeen oli taas vuorossa personal trainerina toimiminen, vaikka en ihan samanlaista six packia omistakaan kuin laiva virallinen trainer...

Allekirjoittanut teki toisen hyökkäyksen casinon rulettipöytään. Nyt neljänkympin alkupääoma nousi jo yli sataseen. Katsotaanko, tuhoutuuko tämä seuraavilla kerroilla...

Illalla olisi vuorossa reissun toinen formaali-ilta ja vastoin ennakko-odotuksia kaikki mahtuivat edelleen omiin vaatteisiinsa. Nyt nähtiin M:n upea iltapuku, jota oli spekuloitu jo etukäteenkin. Toki ennen illallista perinteiseen tapaan aperitiivi – tällä kertaa champagne barissa, kun siellä ei vielä ollut käyty. Ruuaksi oli mm. hummeria ja pyötäseurueemme amerikkalaismies (Jerry) huolehti, että meidän porukan Big Guy lisänimen saanut herra sai ylimääräisen hummeriannoksen. Ilta päätettiin yläkannella olevassa näköalayökerhossa, jossa oli latinoteema musiikissa, mutta tämä tulikin nauhalta eikä live-bändiltä.


 - J&J | Kommentoi



 5.7: Patikointia ja shoppailua
05.07.2010 21:54 | J&J

Tänään saavuimmekin jo heti aamusta satamaan Skagway nimiseen pikkukaupunkiin – tai itse asiassa olimme jo herätessämme siellä. Eli aamupalalle ja sitten kaupungille. Skagway on vanha kultakuumeen aikana syntynyt kaupunki, josta käsin on etsitty kultaa ja sitä kautta parempaa elämää. Se on juuri sen tyylinen, mitä elokuvista mielikuvat ovat ja tuntui kun aika olisi pysähtynyt jonnekin niihin aikoihin. Kruununa vielä kaupungin läpi kulkeva höyryjunarautatie, jolla olisi päässyt matkaamaan vanhalla höyryjunalla, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin.


Kiertelimme aikamme pääkatua eli Broadwayta – mun mielestä jo turhankin pitkään... Sitten kävimme kuppilassa ja kahvilla ja jakaannuimme kahteen porukkaan. Blogistit ja M lähtivät vaeltamaan läheiselle vuorelle ja muut jäivät jatkamaan aamuista shoppailua. Vaellusreitiksi valitsimme suht lyhyen reitin, jossa kierrettiin korkeammalla oleva vuoristojärvi. Melko vaikeakulkuista reittiä ja paljon mäkeä, mutta kerta kaikkiaan upeat maisemat! Emme törmänneet karhuihin, vaikka niistä aika paljon pelotellaan ja paikallisessa tursti-infossa katsottiin ennen reissua ohjevideon, kuinka toimia karhun tavatessa. Nyt ei vain tiedä, oltiinko pettyneitä, kun ei tavattu, vai helpottuneita...


Vajaan parituntisen vaelluksen palkitsimme itsemme hyvällä juotavalla mielenkiintoisessa pubissa, Red onion saloonissa. Paikka henki vanhaa amerikan meininkiä. Jostain syystä miesten ei annettu antaa erillistippiä, joka laitettiin tarjoilijanaisten kieltämättä lievästikin sanottuna suht avoinaisessa kaula-aukossa oleviin taskuihin...


Tulikin kiire laivan iltapäiväsnackille, että ehti syödä ennen iltaruokaa ;-) No vähän ehti sentään ruoka laskea ja ehdin jopa siinä välissä käydä jopa pienellä happihyppelyllä kuntosalilla. Tosin snackista maha oli kuitenkin sen verran täynnä, että ei lenkkiä miksikään nautinnoksi voinut sanoa...


Ennen iltaruokailua kävimme vielä aperitiivillä teatterissa, jossa katselimme countryaiheista esitystä. Illallisella meitä odotti kiva yllätys, sillä laivan suomalainen Chief of engineering eli tuttavallisemmin Pentti oli lähettänyt meille viinipullon. Ruoka maistui tälläkin kertaa hyvältä. Vetäydyimmekin ajoissa nukkumaan, koska heti aamulla aikaisin laiva tulee Tracy Arm Fjordiin ja sen pohjukassa olevaan jäätikköön, mutta se on jo eri tarina...


 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi



 4.7: Jäätikkö- ja valasyhdistelmäretki kansallispäivän hengessä
04.07.2010 21:52 | J&J

Laivan saapuessa Alaskan pääkaupunkiin Juneauhun vasta klo 11, kävimme aamupalan jälkeen kuuntelemassa esityksen tulevan päivän kohteesta. By the way Juneua on sikäli jännä osavaltion pääkaupunki, että sinne ei pääse lainkaan teitä pitkin eli ainoastaan laivalla tai lentäen – muiden vaihtoehtojen ollessa syntyminen sinne tai hiihtäen tulo. Lisäksi blogistit kävivät vielä kuntosalilla pitämässä huolta fyysisestä kunnostaan.


Kävelimme kilometrin matkan keskustaan, josta ostimme yhdistelmäretken jäätikölle ja merelle. Ennen retkelle lähtöä ihmettelimme hetken paikallisia kauppoja ja sitten pääsimme seuraamaan kansallispäivän paraatia, johon oli kokoontunut koko kaupunki joko marssimaan tai esiintymään. Tuli jo vähän deja vu vai pitäisikö sanoa Nykäs-Masaa mukaellen bon voyage ilmiö, kun muutama päivä sitten olimme viettämässä Kanadan itsenäisyyspäivää. Paraatissa oli esiintyjiä partiolaisista moottoripyöräklubiin, koulun tanssikerhosta seniorikerhoon ja armeijasta intiaaneihin. Eli kaikessa karnevaalihengessään aika kaukana kotoisan joulukuun kuudennen päivän pönötyksestä.


Aluksi retkemme suuntautui parinkymmenen kilometrin päähän Mendenhall jäätikölle, jossa näki sen valtavat mittasuhteet. Aika raikasta oli kun vähän päälle kymmenessä asteessa hieman tuuli ja sateli. Samalla päästiin näkemään jäätiköstä irronneita jäävuoria, jotka tosin ainakin vedenpäälliseltä osaltaan oli aika pieniä. Sanomattakin lienee selvää, että veden lämpötila olisi ollut jopa suomalaiselle turhan viileä... Täällä olisi ollut myös hienoja vaellusreittejä, mutta tällä kertaa aika ei antanut myöden niille. Karhuja täällä on luonnossa niin paljon, että oli jopa liikennemerkki varoittamassa.


Jäätiköltä suuntasimme entisellä koulubussilla venesatamaan, mistä lähdimme valasjahtiin. Retken järjestäjällä on kohtuu suuri varmuus valashavainnosta, koska on rahat takaisin takuu – tai itse asiassa vähän enemmän eli 100 dollarin hyvitys ts. saisi rahaa retkelle osallistumisesta. Ensiksi ajelimme puolisen tuntia matkavauhtia, jonka jälkeen vauhtia hidastettiin ja sitten alkoikin valashavaintoja tulemaan. Nämä olivat humpback valaita, mitä sitten ovatkaan suomen kieliseltä nimeltään. Ihmeellinen näky ja uskomattoman suuria otuksia. Ovat 4-5 metriä pitkiä ja 14-15 tonnia painavia köriläitä. Varmasti tahtoessaan pystyisi heittämään veneemme nurin, mutta eivät onneksi tahtoneet...


Reippaan kodak momentin jälkeen jatkoimme matkaa ja saavuimme ihmeellisen telineen näköiselle paikalle, jonka ”katolla” istuskeli kotka. Tosin kotkia näkyy kyllä muutenkin. Tullessamme lähemmäksi huomasimme, että tämän hökötyksen alaosassa oli merileijonia. Eroavat hylkeistä lähinnä ruskealla värityksellään. Tässä vaiheessa osalle alkoi jo tulla pientä paniikkia laivaan ehtimisestä, vaikka vielä oli aikaa vaikka kuinka paljon. Jatkoimme kuitenkin edelleen matkaa ja törmäsimme kolmeen orcha valaaseen (killer whale), jotka ovat humpbackeja pienempiä ja tiimihenkisempiä, mikä näkyi mm. siinä, että nämä olivat koko ajan kolmen suorassa rintamassa. Sitten olikin aika lähteä paluumatkalle, jonka aikana saimme pientä snack purtavaa juoman kanssa.


Satamassa meitä odottikin pieni yllätys, kun kyytiä ei ollut. Tässä vaiheessa ryhmämme tempperamenttisin jäsen alkoi jo riemastua laivalle ehtimisestä... Tourin järjestäjät hoitivat tilanteen tyylikkäästi, kun parinkymmenen minuutin viivästyksen aikana meille tarjoiltiin olutta, muuta juotavaa ja syötävää sekä saatiin lippalakit. Tästä reagoinnista olisi monella matkanjärjestäjällä oppimista. Paluumatkan kyydin paikkaajaksi saimme saman intiaaninaisen, joka oli vienyt meidän veneelle. Hauska ja mukava nainen. Oli ollut Suomessakin vuonna 94 kohteiden ollessa Helsinki, Järvenpää ja Porvoo – tai tuosta Järvenpäästä en ole ihan varma, kun lausunta oli sen verran erilainen... No laivalla olimme silti reilua tuntia ennen lähtöä.


Ilta meni perusprosessin mukaisesti aterian ja päivän shown kanssa. Aperitiiviksi tosin nautittiin päivän drinkit, jotka oli kansallispäivän hengessä jenkkilipun värinen. Samalla osallistuimme elokuvamusiikki aiheiseen kisaan, jossa Team Finland ei ollut ihan loppusuoran voittotaistelussa.


 - J&J | Kommentit (2)Kommentoi



 3.7: Meripäivän lepäilyä
03.07.2010 21:49 | J&J

Aamu alkoi kahden varikkopysähdyksen taktiikalla eli ensiksi varsinainen aamupala heräämisen jälkeen ja sitten alun perin muiden kanssa sovittu aamupala ysiltä. Rauhallisen kahvittelun ja yleisen oleilun jälkeen lähdimme (siis blogistit) lenkkeilemään salille ja Jola myös kannelle. Nyt sattuikin hieman myrskyisämpi päivä, jolloin juoksumatolla saikin pieniä ylimääräisiä ylä-, ala- ja sivumäkiä, mutta matolla pysyttiin...


Leppoisaan päivään mahtuivat päiväruuat ja päiväuntetkin. Iltapäivällä kävimme porukalla kuuntelemassa luentoa Alaskan luonnosta. Mielenkiintoista. Illalla saimmekin ensihavainnot, kun M bongasi valaan. Joko saman tai erin otuksen pyrstö havaittiin myös iltasapuskalla.


Ennen iltaa kävin vielä R:n kanssa kuntosalissa. Hän joutui tyytymään kotikutoiseen personal traineriin, vaikka laivalta löytyykin kunnon six packin omaava trainer, jonka moni nainen varmaan mielellään ottaisi koutsikseen...


Iltasapuska terminä ei anna oikeutusta illalliselle, joka oli ns. formaali eli hienosti pukeutuen. Tätähän porukkamme ensikertaa risteilyllä olleet naiset olivat etukäteen vatvoneet vähintäänkin riittävästi... Ennen varsinaista ruokailua oli kapteenin vastaanotto, jossa kohotettiin maljat ja kuunneltiin kapun puheet, joka blogisteille on jo vanha kamu, kun hän oli myös aikaisemmalla Navigator of the Seas aluksella, jolla muutama vuosi sitten teimme risteilyn. Matkustajia on tupa täysi eli reilut 2100 henkeä ja tulemme 36 eri maasta. Henkilökuntaa meistä on pitämässä erittäin hyvää huolta 769, jotka tulevat 60 eri maasta, joten kansainvälistä on meininki. Vertailuksi Ruotsin ja Suomen välillä seilaaville laivoilla, jotka ovat vajaat sata metriä lyhyempiä, otetaan saman verran tai jopa vähän enemmän matkustajia henkilökunnan määrän ollessa parin sadan seutuvilla. Kapteenin tapaamisella esiteltiin dirikoita, joista yksi on suomalainen Pentti Raumalta, joka vastaa moottoreista. Hän lupasi tarjota meille jonain iltana drinkit baarista. Kertoi, ettei sen reilun kuukauden aikana, kun nyt on yhtämitaa täällä ollut, ole tavannut muita suomalaisia.


Illalliselle Jola eikä myöskään M osallistuneet, kun molemmilla oli hieman huono olo – johtui sitten merenkäynnistä tai ruuasta taikka todennäköisemmin näiden yhteisvaikutuksesta. Ateria oli ehkä hieman vielä tavallista juhlavampi. Alas porukalla meni mm. hummeria, etanoita, ankkaa etc. Kyllä kelpasi. Tosin osalle iltaan valmistautuminen oli hyvin haastavaa, kun pukeutumisessa eivät tahtoneet napit ja vetoketjut mennä kiinni. Ja jos veikata pitäisi, toisena formaalina iltana muutaman päivän päästä tilanne ei ainakaan helpotu...



 - J&J | Kommentoi



 2.7: Laivalle
02.07.2010 21:46 | J&J

Nousu aamulla olikin tosi aikaisin, kun junan lähtöaika oli jo 6.40 ja sitä ennen vielä jenkkien rajamuodollisuudet, jotka siis hoidettiin Vancouverissa. Meinasivat vaatia vanhan mallisen vihreän lomakkeen täyttöä ja 6 dollarin maksua, mutta toisella tiskillä virkailija oli hereillä ja tajusi, ettei tarvitse, kun olimme muutamaa päivää aikaisemmin hoitanut muodollisuudet lentokentällä.


Junamatka meni rattoisasti aamupalaa syödessä ja edelleen upeita maisemia ihastellessa. Perille Seattleen saavuttiin vartti myöhässä, mutta meillä ei varsinaisesti ollut mitään kiirettä, kun olimme silti 4 tuntia ennen laivanlähtöä satamassa. Tsekkaukset laivaan meni ihan tyylikkäästi ilman ongelmia, vaikka etukäteen hieman pelättiinkin sataman ruuhkia, kun jossain keskustelupalstalla tästä varoiteltiin. Proseduurina oli laukkujen jättö (tuodaan hyttiin laivayhtiön toimittamana), turvatarkastus ja check in.


Laivana meillä on Royal Caribbean Cruises Linen Rhapsody of the Seas. Se ei ole Royalin uusimpia eikä isoimpia, mutta kuitenkin paljon kotoisia Ruotsin ja Tallinnan laivoja suurempi. Astuttuamme laivaan ryntäsimme heti hytissä käynnin jälkeen buffet-ravintolaan. Syömisestähän paljon näillä risteilyllä on kyse... Samalla reissulla varasimme blogisteille viinipaketin, jolloin on viini joka illalle etukäteen ostettuna. Tulipa taas vähän säästettyä, koska näin on halvempi kuin erikseen ostettaessa... Näemmä olimme kuitenkin aika konservatiivisia, kun saman illallispöydän jenkkiherra oli tilannut perheelleen 24 pullon paketin. Aika hyvin viikon risteilylle, vaikka taitaa miehen irlantilaistausta jostain näkyä... Viinipaketeisssa on kolme tasoa, joissa viinilistan laajuus ja laatu paranee korkeammalla tasolla. Paketteja on 5, 7, 10, 14 ja 24 pullon paketteja.


Päiväruuan jälkeen kiertelimme vähän katselemassa laivaa. Ennen lähtöä oli pelastautumisharjoitus, joka näillä risteilyillä kuuluu tapoihin. Tällä kertaa tosin pelastuskannelle ei tarvinnut ottaa mukaan hytin pelastusliivejä. Kannelta katseltujen lähtöihasteltujen jälkeen muut hieman lepäilivät ja hullumpi urheilija teki peräti 20 km:n juoksulenkin, josta ensin reilu 12km kannella, jossa on 400 metrin rata. Tosin sen verran kilometrivauhteja tunnen, että aavistuksen alle jää – tai sitten vaan olen tosi hyvässä kunnossa. Tuulen voimistuttua päätin siirtyä kuntosalin juoksumaton käyttäjäksi, jossa tapahtui loppuosa lenkistä. Yllättävän paljon oli lenkkeilijöitä sekä salilla että juoksuradalla.


Ilta aloitettiin tervetulojuhlassa, jossa maistui päivän drinkki lähes koko porukalle. Harmi, että holilliset juomat eivät sisälly hintaan ;-) Illan ruokailumme tapahtui pääravintolan toisessa kattauksessa puoli yhdeksästä lähtien. Listalta näytti löytyvän kaikille sopivat ruuat, jotka vieläpä maistuivatkin. Meidän tarjoilijamme tuolla pääravintolassa ovat herra Intiasta sekä Raluca niminen nuori nainen Romanian Transylvaniasta, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan Jolan korun mytologiasta. Paljastui, että hän on opiskellut taidehistoriaa. Kovin vaikuttivat mukavilta, kun tuttavuutta teimme. Illallisen jälkeen ei kenelläkään ollut voimia pitkiin iltarientoihin vaan vetäydyimme valmistautumaan seuraavaan päivään, joka tosin seilataan kokonaisuudessaan merellä kohti Alaskan pääkaupunki Juneauta.



 - J&J | Kommentit (1)Kommentoi


©2017 Meidän matkat - suntuubi.com